Vuosittainen Global Forum on Nicotine järjestettiin jo toista kerta Puolan Varsovassa 5-6.6.2015. Kyseisen konferenssin tarkoituksena on tuoda samaan tilaisuuteen sekä alan tieteen tekijöitä että poliitikkoja. Tosin tilaisuudessa keskityttiin lähinnä höyryttimiin, eli sähkösavukkeisiin, ja haittojen vähentämiseen keskittyvään tupakkapolitiikkaan. Tämän vuoden teemana oli erilainen tupakoinnin loppupeli.
Kaksipäiväinen konferenssi tarjosikin oivan kattauksen molemmista aihealueista. Osanottajia oli ympäri maapalloa, kaukaisimpien vieraiden tullessa Uudesta-Seelannista asti. Yhteensä osallistujia oli noin 250.
Norwegian institute for alcohol and drug research (SIRUS)
Perjantaiaamupäivän tupakkapoliittisessa katsauksessa SIRUS-järjestön Tord F Vedoy esitelmöi porttivaikutuksen historiasta, miten tieteen tekijät ovat jo vuosikymmeniä luoneet kauhukuvia siitä, miten nuoriso kokeiltuaan esimerkiksi olutta siirtyy vahvempien alkoholijuomien ja huumeiden käyttäjiksi tupakointia unohtamatta. Luomalla porttihypoteesi saadaan aikaiseksi syy kieltää oletetun porttivaikutuksen aiheuttaja pelkän hypoteesin perusteella vailla tieteellistä näyttöä.
Esimerkkinä hän mainitsee hypoteesin siitä, että nikotiinin käyttö johtaa marihuanan kautta kokaiinin käyttöön. Tuo perustui siihen, että suurin osa kokaiinin käyttäjistä tupakoi, mutta kuten tilastot osoittavat, näin ei ole käynyt (toim. huom. vertaa sanontaan kaikki maalarit ovat juoppoja mutta kaikki juopot eivät ole maalareita.)
Euroopassa nuuskan myynti on sallittua ainoastaan Norjassa ja Ruotsissa ja tietenkin nuuskan käyttöä pidetään porttina tupakointiin (toim. huom. tätä samaa perustetta käytetään myös Suomessa), mutta tilastot eivät tue tätä. Itseasiassa nuuskan käytön yleistyminen on samanaikaisesti vähentänyt tupakointia, joten nuuska on itseasiassa portti pois tupakoinnista.
Samaa porttivaikutusta käytetään myös koskien höyryttimiä erityisesti USA:ssa, tosin sielläkin höyryttelyn yleistyminen on johtanut erityisesti nuorten tupakoinnin vähentymiseen.
Esityksen kalvot
Gunnar Sæbø jatkoi aiheella, että höyryttely tekisi tupakoinnista nykyistä hyväksyttävämpää. Tupakoinnin vastustajien päämääränähän on tupakoinnin loppuminen kokonaan. Tämä terveyttä edistävä ajatus sai alkunsa 1960-luvulla, kun osoitettiin, että tupakointi aiheuttaa tappavia sairauksia. Vuonna 1986 tupakoitsijan itsensä vahingoittaminen laajennettiin koskemaan myös ympärillä olevia ihmisiä, joten alettiin puhumaan passiivisen tupakoinnin haitoista ja vuonna 1988 kaikki tupakoinnin haitat kohdistettiin nikotiiniin, eli nikotiinista tehtiin tupakoinnin pahin ainesosa.
Tämä ajatus, että höyryttely tekisi tupakoinnista nykyistä hyväksyttävämpää perustuu siihen, että ensin on luotu kuva tupakoinnista epänormaalina toimintatapana, josta on päästävä eroon hehkuttamalla tupakoimattomuutta. Tämä antaa tupakkapoliitikoille sekä päämäärän että välineet toteuttaa tuota ajattelua.
Koska höyryttely muistutaa ulkoisesti tupakointia, niin tupakoinnin vastustajat pelkäävät sen tekevän tupakoinnista uudelleen hyväksyttävää. Tosiasiassa tupakoinnilla ja höyryttelyllä on sekä samankaltaisia että erilaisia puolia.
Höyryttely on lisääntynyt niin katukuvassa kuin Internetissä, varsinkin Youtube-videoissa, sekä kaupoissa niissä maissa, joissa niiden myynti on sallittua. Tämä tietysti lisää ihmisten tietoisuutta höyryttimien olemassaolosta. Tämä näkyvyyden lisääntyminen onkin aiheuttanut päänvaivaa tupakkapolitiikoille, sillä jos höyryttely on sallittua paikoissa, joissa tupakointi ei ole ja jos höyryttelyä ei rajoiteta samoin kuin tupakkatuotteita ja jos höyryttimien mainonta sallitaan niin se johtaa joko tupakoinnin hyväksymiseen (käyttäen samankaltaisuusmallia) tai sitten se johtaa höyryttelyn hyväksymiseen (käyttäen vaihtoehtoista malllia).
Nykyinen tieteellinen näyttö ei tue tuota tupakoinnin hyväksymisen mallia, sillä tupakointi vähenee samalla kuin höyryttely lisääntyy.
Esityksen kalvot
Tupakkateollisuus
Tupakkateollisuus oli myös laajalti osallistunut konferenssiin esittelemällä omia ratkaisujaan muutetun riskin tupakoinnin vaihtoehdoista. Phillip Morris International (PMI) esitteli omaa tupakkaa lämmittävää muttei polttavaa laitetta (Heat not Burn) (kalvot), jossa palamisen tuottamat kaasut on poistettu. Myös BAT ja Imperial Tobacco esittelivät julistenäyttelyssä heidän ratkaisujaan vähemmän haitallisista laitteista. BAT:lla on muuten markkinoilla lääkehyväksytty nikotiini-inhalaattori.
Osa konferenssiyleisöstä ilmaisi närkästyksensä tupakkateollisuuden läsnäolosta, sillä he pitävät heitä huonoina ihmisinä, joilla ei ole oikeutta puhua. Onneksi tämä oli demokraattinen konferenssi, jossa kaikilla osapuolilla oli mahdollisuus kertoa oma asiansa.
Konferenssi-ilmoituksessa oli mahdollisuus ilmoittaa edustamansa järjestö tai yritys, mutta ilmeisesti tupakkayhtiöiden läsnäolosta johtuen näitä tietoja ei tulostettu konferenssin nimikorttiin.
Centre for Drug Misuse Research, UK
Christopher Russell, Ph.D. ja Tiffany Hamilton-Barclay, MSc. Esitys koski höyryttelyn mahdollisia etuja nykyisten tupakoitsijoiden keskuudessa. Avauksessaan he kysyvät, mitä 523:lle miljoonalle tupakoitsijoille, joita lopettaminen ei kiinnosta, pitäisi tehdä. Pitäisikö heille tarjota huomattavasti tupakkaa haitattomampia nikotiinivaihtoehtoja?
Miljoonat tupakoitsijat haluavat lopettaa ja sadat tuhannet onnistuvatkin siinä ilman höyryttimiä, mutta valitettavasti monet tupakoitsijat kokeilevat höyryttimiä pari päivää ja palaavat takaisin tupakoimaan. Tämä onkin suurin ongelma höyryttimien yleistymisen esteenä, sillä jos höyryttimen antama ensivaikutelma ei vastaa tupakointia, niin he jatkavat tupakointia. Tästä ongelmasta he tekivät tutkimuksen, jossa kysytään, mitkä ovat tärkeimmät kokemukset ensimmäisten höyryttelyviikkojen aikana jatkaa höyryttelyä eikä siirtyä takaisin tupakoimaan.
Tutkimus
Tähän tutkimukseen osallistui 37 tupakoitsijaa, joista 20 oli miehiä, jotka polttivat vähintään 10 savuketta päivässä eivätkä olleet kokeilleet aiemmin höyryttimiä mutta olivat niistä kiinnostuneita.
Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Suurin motivaattori kokeilla höyryttimiä oli savukkeiden kalleus verrattuna höyryttelyyn ja vasta tuon jälkeen tuli tupakoinnin terveysvaikutukset. Suurimpana ongelmana tutkitut kokivat, ettei höyryttely anna samaa tupakointikokemusta kuin aito savuke, josta syystä he eivät ole niitä kokeilleet.
Myös julkisuudessa olleet kohujutut räjähtävistä höyryttimistä ja niiden sisältämistä haitta-aineista aiheuttivat negatiivista suhtautumista höyryttelyyn. Useat pitivätkin höyryttimiä vaarallisempina kuin tupakointia näiden uutisointien johdosta.
Kokeiltuaan viikon höyryttimiä 41% koehenkilöistä oli vähentänyt merkittävästi tupakointia noin 16:sta noin 9:ään. Suurimmat muutokset kuitenkin näkyivät asennemuutoksina lopettaa tupakointi sekä tarve polttaa tupakkaa. Myös parantunut hengitys ja parantunut yleinen terveys mainittiin viikon höyryttelyn vaikutuksena. Haittoina mainittiin kurkun kuivuminen, joka on höyryttelyn tunnetuin haittaominaisuus. Myös tupakkoinnin vierotusoireiden havaittiin vähentyneen.
Kokeen jälkeen 54% osallistujista aikoi ostaa itselleen höyryttimen. Suurimpana motivaattorina oli se, että he ajattelevat sen olevan vähemmän haitallista sivullisille. Niiden joukosta, jotka eivät aio hankkia höyrytintä, suurin syy oli se, ettei se vastannut tupakointikokemusta.
Höyryttimien hyvinä puolina koettiin se, että niitä voi käyttää tiloissa, joissa tupakointi on kielletty.
Loppupäätelmässään he toteavat, että sekä erilaisten makuvaihtoehtojen että nikotiinivahvuuksien saanti markkinoilta on erittäin tärkeää, jotta sähkösavukkeet olisivat houkutteleva vaihtoehto tupakoitsijoille.
Esityksen kalvot
Konstantinos Farsalinos
Farsalinoksen esitys koski nykyisiä höyryttelytutkimusten sudenkuoppia, eli mikä meni pieleen tutkimuksissa, joista viimeaikoina on tullut kohuotsikoita. Aluksi hän kyseenalaistaa nykyisten tupakkatutkijoiden pätevyyden tutkia höyryttimiä, sillä heillä ei ole juurikaan kokemusta höyryttelystä. Höyryttelyhän on kuluttajavetoisesti kehittyvä ala, jossa niin tupakka- kuin lääketeollisuudella ei ole ollut osaa. Lisäksi höyryttelyssä on erilaisia muuttujia verrattuna tupakointiin, kuten laite- ja nestevalikoima sekä erilaiset käyttäjätottumukset. Tosin nämä esteet eivät ole estäneet tupakkatutkijoita tekemästä tutkimuksia höyryttimistä.
Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee 191 tutkimusta nikotiinista, joissa se todetaan karsinogeeniseksi, mutta yhtäkään tutkimusta ei ole tehty ihmisillä. Myöskin hiirikokeissa tuota nikotiinin karsinogeenisyyttä on tutkittu antamalla yli 1000-kertainen annos nikotiinia verrattuna keskivertohöyryttelijän päiväannokseen. Tuolla määrällä nikotiinin on kyllä havaittu aiheuttavan syöpää hiirillä.
Nikotiinihan sisältää tupakkakasvista peräisin olevia nitrosamiineja (TSNSA) ja niiden löytymisestä on kohistu, tosin mistä määrästä niitä on löytynyt yli 10 kertaa enemmän, kuin ensimmäisestä Ruyanin höyryttimen sisältämästä nesteestä, jää arvoitukseksi.
Formaldehyditutkimukset ovat sitten aivan toinen maailma. Formaldehydiähän syntyy, kun höyrystintä käytetään ilman nestettä, jolloin syntyy ns. dry-puff -ilmiö. Tämän havaitsevat kaikki höyryttelijät eivätkä he jatka laitteen käyttöä ilman nestetäydennystä. Tutkimuslaitteethan eivät tuota ilmiötä havaitse, joten siksi syntyy harhaanjohtavia tutkimuksia, lähinnä siksi, etteivät tutkijat ole tietoisia tuosta ilmiöstä kokemattomuuttaan.
Esimerkkinä hän mainitsee keväällä New England Journey of Medicines (NJEM) -lehdessä julkaistun artikkelin, joka sai maailmanlaajuista huomiota. Tuossa tutkimuksessa havaittiin, että suurella jännitteellä (5V) ylävastuksella varustettu CE4 clearomisaattori tuotti yli 10-kertaisen määrän formaldehydejä verrattuna savukkeeseen.
Farsalinoksen tutkimusryhmä halusi muuten toistaa tuon kokeen, mutta kyseisiä CE4 clearomisaattoreita ei ole ollut myynnissä Kreikassa yli kahteen vuoteen, joten he löysivät niitä vasta Iso-Britannian markkinoilta.
Tutkiakseen tuon dry-puff -ilmiön havaitsemista höyryttelijöiden keskuudessa he pyysivät 10 vapaaehtoista höyryttelijää tutkimukseen. Tutkimuksessa heidän piti höyrytellä tuosta CE4 clearomisaattorista erilaisilla tehoilla ja kertoa, että pystyykö siitä ottamaan höyryt. NJEM-tutkimuksessa suuria formaldehydipitoisuuksia havaittiin 12W teholla. Kaikki käyttäjät havaitsivat dry-puff -ilmiön viimeistään 6,8W teholla.
Metallilöydökset höyryttimen tuottamasta höyrystä ovat luonnollisia johtuen atomisaattorin rakenteesta, sillä nestettä lämmittävä vastus on metallia. Myöskin metallilöydöksiä löytyy mm. saastuneesta vedestä ja lääkeluokitelluista inhalaattoreista. Metallilöydöksille on luonnollisesti asetettu raja-arvot, joiden alle höyryttimistä löytyneet metallipitoisuudet jäävät. Kuten aikaisemminkin, kyse on aina annoskoosta.
Joissakin tutkimuksissa, joissa on todettu höyryttimien tuottavan haitallisia aineita ympäristöön on oletettu, että käyttäjä puhaltaa 100% höyrystä ulos, eli hänen elimistöönsä ei jää mitään. Toisaalta joissakin tutkimuksissa oletetaan, että 100% höyrystä jää itse käyttäjään. Tämä on hiukan kummallinen oletus, että toisaalta kaikki höyryttelijän laitteesta ottama höyry ajautuu hänen ympärilleen ja toisaalta mitään ei ajaudu hänen ympärilleen. Myös passiivisen höyryttelyn tutkimuksissa oletetaan, että 100% höyrystä imeytyy sivullisiin. Kummallisinta näissä tutkimuksissa on se, että ne on julkaistu vertaisluettuina.
Höyryttelynesteille on tehty lukuisia irtosolututkimuksia ja niistä on tullut jonkin sortin muoti-ilmiö. Farsalinos ei näihin usko, sillä niiden tuottama informaatio on täysin merkityksetöntä, nikotiinia annetaan tutkimuskohteelle yliannostuksena, tuloksia ei verrata tupakointiin vaan puhtaaseen ilmaan. Näiden tutkimusten loppupäätelmät ovat usein virheellisiä ja ne eivät tuota oikeaa tietoa johtuen tutkimusmetodeista. Esimerkkinä hän kertoo tutkimuksesta, jossa glyseriinin todettiin tuottavan höyrystyessä haitta-aineita. Laitetta ei mainittu, mutta suurin syy lienee siinä, että käytetty laite ei pysty siirtämään paksua glyseriiniä tarpeaksi nopeasti höyryttävälle vastukselle, joten dry-puff -ilmiön seurauksena haitta-aineita syntyy.
Toisessa solututkimuksessa niitä altistettiin 200 kertaa höyrylle höyryttelyvälin ollessa 10 sekuntia. Kysyttyään tutkimuksen tekijältä miksi juuri 200 annosta, tutkija vastasi, että saataisiin aikaiseksi tuloksia, eli Farsalinoksen mukaan näyttöä myrkyllisyydestä. Tällä esimerkillä hän kritisoi tutkijoita siitä, että tarkoitushakuisesti käytetään epärealistisen suuria annoksia verrattuna normaaliin höyryttelyyn. Tästä syystä hän kehoittaa tutkijoita käyttämään ennalta määrättyjä tutkimusprotokollia, kuten ISO-10993-5 standardia, joka määrittää annoskoon.
Myös tutkimusmetodit saavat häneltä kritiikkiä, sillä tutkijoilla ei ole samanlaista kokemusta laitteista kuin käyttäjillä. Esimerkkinä tästä on normaalin tankkiatomisaattorin käyttö ns. dripperinä. Tällä tarkoitetaan käyttötapaa, jossa nestettä siirtävälle materiaalille tiputetaan jokunen pisara nestettä ja käyttäjä sitten höyryttää sen. Oikeassa dripperissä tuota imumateriaalia on reilusti kun taasen tankkiatomisaattoreissa sangen vähän. Tästä seuraa se, että vastus ylikuumenee ja syntyy haitallisia aineita.
Eläinkokeista hän toteaa ainoastaan sen verran, että niistä puuttuu tupakoiva vertailuryhmä, bakteerialtistus ei ole spontaania vaan tarkoituksella tartutettua eikä ole vertailuryhmää, missä tupakoivat siirtyisivät höyryttelemään.
Kyselytutkimusten ongelmana hän pitää sitä, että kaikissa, paitsi hänen, tutkimuksissa säännöllisen käytön määritelmäksi riittää kerran viimeisen kuukauden aikana tapahtunut kokeilu. Tästä hän antaa esimerkin Etelä-Koreassa tehdystä tutkimuksesta, jossa ainoastaan höyryttimiä käytti 1,4 % ja tupakoinnin ohella 8% haastatelluista. Pelkästään tupakoivia oli 18,3%. Näistä luvuista mm. Stanton Glantz veti johtopäätöksen, että höyryttely johtaa tupakointiin. Kyseinen tutkimus oli ns. ristiviittaustutkimus, joka kuvaa kyselyajan hetkeä eikä siitä voi tehdä johtopäätöksiä mihinkään suuntaan.
Lisäksi höyryttely on tällä hetkellä ns. mediaseksikäs aihe, eli tuosta aiheesta julkaistut tutkimukset saavat suurta julkisuutta ja professorit rakastavat julkisuutta. Suurin metodologinen ongelma tulee siitä, että tutkijat eivät ymmärrä höyryttelyn monimutkaisuutta eivätkä sitä, miten käyttäjät höyryttimiä käyttävät. Myös ideologia totaalisesta lopettamisesta muokkaa johtopäätöksiä.
Esityksen kalvot