Huomioita sähkösavukesääntelyä koskevasta lähetekeskustelusta 2


Tulevasta tupakkalaista käytiin tässä kuussa eduskunnassa lähetekeskustelu, jossa käytiin sähkösavukkeiden osalta paikoin tiukkaakin kädenvääntöä.

Keskustelu kiteytti sähkösavukedebatissa jo pitkään vallinneet aiheet. Itse asiassa jo niin pitkään, että monet niistä eivät ole enää ajankohtaisia. Esimerkiksi yleistä tuoteturvallisuutta ja haitallisia aineita koskevat kysymykset on huomioitu jo tupakkatuotedirektiivissä. Direktiivi sallii markkinoille vain tasalaatuisia tuotteita, joille on suoritettu asianmukaiset testit ja joiden tuoteselosteesta ilmenee tuotteen tarkka sisältö. Sähkösavukenesteet eivät myöskään saa sisältää terveydelle haitallisia aineita. Samat edellytykset asetetaan myös EU-alueen ulkopuolelta maahantuoduille tuotteille.

Näin ollen haitallisia aineita ja tuoteturvallisuutta koskeva argumentaatio ei ole enää relevanttia tässä vaiheessa lainsäädäntöprosessia. Koska sähkösavukkeiden terveys- ja turvallisuuskysymyksistä näyttää edelleen vallitsevan varsin perustavanlaatuisiakin epäselvyyksiä, alla kuitenkin joitakin kommentteja myös näistä aiheista.

Sähkösavukkeiden laadunvalvonnasta

Lähetekeskustelussa koettiin edelleen huolta sähkösavukkeiden ”arvaamattomuudesta”. On kuitenkin huomattava, että vaikka sähkösavukkeisiin liittyvät ongelmatilanteet päätyvät lähes poikkeuksetta otsikoihin, ne ovat tosiasiassa käyttäjämääriin nähden harvinaisia. Lisäksi kyse on litium-ion akkujen yleisistä riskeistä, ei nimenomaisesti sähkösavukkeisiin liittyvästä ongelmasta.

Laadunvalvonta on luonnollisesti ennen kaikkea meille kuluttajille tärkeä asia ja sitä tulee harjoittaa asiaankuuluvalla tavalla. Koska asiaan on jo puututtu tupakkatuotedirektiivin taholta, kansallisen lisäsääntelyn perusteena se ei enää päde.

Pienhiukkasten terveysvaaroista

Erityisenä terveysuhkana nostettiin esiin sähkösavukkeista vapautuvat pienhiukkaset, joiden annettiin ymmärtää muodostavan merkittävän terveysriskin jo puhtaasti pienen kokonsa vuoksi. Asiassa kuitenkin jätettiin huomioimatta, että sähkösavukehöyryssä esiintyvät hiukkaset ovat pääosin nestemäisiä ja sellaisina huomattavasti vaarattomampia eivätkä edes verrannollisia esimerkiksi tupakansavun ja ilmansaasteiden kiinteisiin pienhiukkasiin nähden.

Sähkösavukehöyryssä saattaa esiintyä jäämiä kiinteistä hiukkasista, mutta niin pienissä määrin, ettei niistä voida olettaa aiheutuvan terveyshaittoja.

Sähkösavukkeista vapautuvat nestemäiset hiukkaset puolestaan eivät ole lähtökohtaisesti haitallisia kokonsa puolesta, vaan niiden täytyisi olla myrkyllisiä sisällöltään. Niistä löytyneet haitta-ainemäärät ja -pitoisuudet ovat kuitenkin niin alhaisia, että ne on tutkimuksissa arvioitu terveydelle haitattomiksi.

Lisäksi vaarallisten haitta-ainemäärien esiintyminen sähkösavukenesteissä ja -höyryssä kielletään jo tupakkatuotedirektiivinkin puolesta.

Nikotiinin ja makuaineiden käytön turvallisuudesta

Lähetekeskustelussa puhuttiin useampaankin kertaan nikotiinin myrkyllisyydestä. Nikotiini sellaisenaan sitä onkin, mutta sähkösavukenesteiden alhaisesta nikotiinipitoisuudesta (enintään 2%) johtuen niiden myrkyllisyys vertautuu – kemikaalien riskiarviointilaboratorio Bibran tutkimusten mukaan – lähinnä mietoihin pesuaineisiin. Markkinoilla on vapaasti myynnissä huomattavasti tätä vaarallisempia aineita, kuten liuottimia, valkaisuaineita jne. Niitä myydään tyypillisesti litran pakkauksissa ja niiden turvallisuus perustuu lapsiturvalliseen pakkaukseen ja maalaisjärkeen. Kymmenen millilitran pakkauskokorajoitus nikotiininesteiden kohdalla ei näin ollen ole perusteltavissa niiden myrkyllisyydellä.

Sähkösavukenesteissä käytetään samaa farmaseuttista laatua olevaa nikotiinia kuin nikotiinikorvaustuotteissakin, sitä vaaditaan jo direktiivissäkin, joten nikotiini ei ole sähkösavukkeissa sen myrkyllisempää kuin nikotiinikorvaustuotteissakaan.

Nikotiini ei muutu sellaiseksi myöskään inhaloinnista johtuen: asiantuntijoiden mukaan vaarallisen nikotiiniyliannoksen saaminen sähkösavukkeista inhaloituna on mahdotonta.

Lapsiturvalliset pakkaukset ja asiaankuuluvat varoitusmerkinnät ovat jo alalla vakiintunut käytäntö ja niiden käyttöönottoa edellytetään myös tupakkatuotedirektiivissä. Niin ikään nikotiiniannostus on vaadittu tasalaatuiseksi ja nikotiinipitoisuudelle on asetettu enimmäismäärä (20 mg/ml), joten myöskään tämä aihe ei ole enää ajankohtainen lakikäsittelyn tässä vaiheessa.

Lähetekeskustelussa mainittiin myös, että tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että etenkin makeat makuaineet olisivat terveydelle haitallisia höyrytettyinä ja keuhkoihin vedettyinä. Tosiasiassa kyse on vain yhteen tiettyyn (voin) makuun käytetyistä kemikaaleista, joiden käyttö on pitkälti lopetettu teollisuuden osalta ja jotka jo ollaan kieltämässä myös EU:n toimesta. Näin ollen myöskään tämä argumentti ei enää anna perustetta lisäsääntelyn tarpeelle Suomessa.

Varovaisuusperiaatteesta ja ”käynnissä olevasta ihmiskokeesta”

Sähkösavukkeiden jyrkkää sääntelyä on usein perusteltu varovaisuuperiaatteella, niin myös lähetekeskustelussa. Ongelmana on varovaisuusperiaatteen umpimähkäinen käyttö. Varovaisuusperiaate ei tarkoita ylimalkaista oikeutusta kieltotoimenpiteisiin ilman vakuuttavaa tieteellistä näyttöä varotoimenpiteiden tarpeellisuudesta. Tiedon puutteeseen vetoaminen ei siis ole sellaisenaan hyväksyttävä syy sääntelytoimiin varovaisuusperiaatteen nojalla.

Sähkösavukkeista ei ole osoitettu merkittäviä riskitekijöitä. Sen sijaan tutkimusnäyttöä on kertynyt tarpeeksi, että ne tiedetään ainakin savukkeita huomattavasti vaarattomammiksi. Tällaisessa tapauksessa varovaisuuperiaate kääntyy itseään vastaan, sillä ylimitoitetut sääntelytoimenpiteet estäisivät 900 000 suomalaista tupakoitsijaa käyttämästä varmasti vaarallisen tuotteen sijasta varmasti vaarattomampaa vaihtoehtoa.

Lähetekeskustelussa sähkösavukkeiden käyttöä kuvailtiin mm. ”ihmiskokeeksi”. Mikäli tällaista kielikuvaa halutaan käyttää, on huomattava, että kyseiseen kokeeseen osallistuvat lähinnä ihmiset, jotka käyttävät jo entuudestaan erittäin haitalliseksi tiedettyä tuotetta, tupakkaa.

Olisi epärationaalista, epähumaania ja kansanterveydellisesti riskialtista odotuttaa tupakoitsijoilla vuosia, mahdollisesti vuosikymmeniä, pitkäaikaistutkimusten valmistumista täydellisen turvallisuuden varmistumiseksi ennen tupakan vaihtamista tuotteeseen, josta ei vielä yli kymmenessä vuodessakaan ole löydetty yhtäkään merkittävää terveysriskiä.

Nikotiinin aiheuttamasta riippuvuudesta

Nikotiinin riippuvuutta aiheuttava vaikutus riippuu siitä, missä muodossa sitä nautitaan. Kaikkein tehokkaimmin se tapahtuu polttamalla savukkeita.

Kuusikymmentä prosenttia tupakoimattomista nuorista kokeilee nikotiinia tässä kaikkein vaarallisimmassa ja addiktoivimmassa muodossaan. Joka kolmas tai jopa joka toinen tupakkakokeiluista johtaa säännölliseen tupakointiin. Sähkösavukkeet sitä vastoin eivät ole koukuttaneet tupakoimattomia sähkösavukkeiden säännölliseen käyttöön. Tämän perusteella niiden riippuvuutta aiheuttavat ominaisuudet ovat selvästi tupakkaa heikommat.

Lähetekeskustelussa todettiin, että myös muiden nikotiinituotteiden kuin savukkeiden haitoista on käytävä keskustelua. Yhtä lailla avointa keskustelua tulisi käydä myös niiden potentiaalisista hyödyistä, kuten siitä, missä määrin vaihtoehtoiset nikotiinituotteet mahdollisesti vähentävät tupakointia ja siitä aiheutuvia terveysriskejä tarjoamalla vaarattomamman ja heikommin addiktoivan vaihtoehdon sekä jo tupakoiville että nuorison keskuudessa runsaasti esiintyville nikotiinikokeiluille.

Aiheesta käydään jo vilkasta keskustelua mm. muissa Pohjoismaissa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Aihe herättää kiinnostusta, sillä väestön tupakointi on säännönmukaisesti vähentynyt vaihtoehtoisten nikotiinituotteiden käytön lisääntyessä. Näin on tapahtunut myös sähkösavukkeiden kohdalla.

Sähkösavukkeista tupakoinnin/nikotiinin käytön lopettamisessa

Lähetekeskustelussa viitattiin useampaankin kertaan siihen, että sähkösavukkeiden käyttäjät onnistuisivat nikotiinivieroituksessa (ei siis tupakkavieroituksessa) jossain määrin nikotiinikorvaustuotteiden käyttäjiä harvemmin.

Huomiotta kuitenkin jätettiin se, että sähkösavukkeiden käyttäjät ovat usein tupakoinnin lopettamisessa jo muilla nikotiinituotteilla epäonnistuneita, ts. niitä, joille tupakasta ja/tai nikotiinista eroon pääseminen on kaikkein vaikeinta. Nikotiinin käytön jatkuminen tässä ryhmässä ei siis ole suoraan verrannollinen nikotiinikorvauslääkkeiden käyttäjiin nähden.

Keskustelussa ei myöskään huomioitu tupakoinnin ja nikotiinin käytön terveysriskien välisiä eroja, vaikka tupakkariippuvuuden nikotiinikorvaushoidossa on jo aikaa sitten tunnustettu tosiasia, että nikotiinin käytön terveysriskit ovat toissijaisia tupakasta eroon pääsemiseen nähden. Nikotiini itsessään ei ole erityisen vaarallista (edes tupakan sisältämissä määrin nautittuna), tupakoinnissa sen sijaan vapautuu tuhansia terveydelle haitallisia aineita, joista 70 syöpää aiheuttavia.

Lähetekeskustelussa sivuutettiin myös se olennainen seikka, että siinä tärkeimmässä, tupakoinnin lopettamisessa, sähkösavukkeet ovat osoittautuneet nikotiinikorvauslääkkeitä tehokkaammiksi. Tutkimuksissa niiden on havaittu parantavan onnistumismahdollisuuksia tupakoinnin pitkäaikaiseen lopettamiseen (väh. vuosi) 50%:lla nikotiinikorvaustuotteisiin verrattuna.

Kliiniset kokeet ovat valitettavan epäluotettavia mittaamaan minkään tupakkaa korvaavan tuotteen tehokkuutta tupakoinnin lopettamisessa reaalitilanteessa. Esimerkiksi nikotiinikorvaushoitotuotteiden toimivuus on kliinisissä tutkimuksissa täysin eri luokkaa kuin käytännön elämässä, jossa niiden vaikutus on väestötasolla ollut suurin piirtein nolla.

Huomattavasti realistisempi käsitys sähkösavukkeiden käytön vaikutuksista tupakointiin saadaan sähkösavukkeiden käyttöä ja käyttäjäkunnan tupakointitaustaa koskevien tilastotutkimusten pohjalta. Niiden mukaan Euroopassa on tällä hetkellä miljoonia sähkösavukkeiden avulla tupakasta eroon päässeitä. Samansuuntaista statistiikkaa on saatu mm. Yhdysvalloista.

On myös muistettava, että sähkösavukkeissa on kyse tupakkalain alaisuuteen kuuluvasta kulutustuotteesta, ts. vaihtoehtoisesta tuotteesta tupakalle, ei lääkelainsäädännön alaisesta nikotiinikorvaushoitotuotteesta. On jo lähtökohtaisesti epäjohdonmukaista vaatia sähkösavukkeilta pitävää näyttöä tehokkuudesta tupakoinnin lopettamisessa samalla, kun laki itsessään rajaa tupakoinnin lopettamiseen tarkoitetut tuotteet tupakkalain ulkopuolelle.

Sähkösavukkeista tupakoinnin harjoittelutuotteena

Lähetekeskustelussa nostettiin esiin myös pitkään jatkuneet spekulaatiot sähkösavukkeista porttina tupakointiin tai tupakoinnin ”harjoittelutuotteena”. Vaikutusarvio tulisi kuitenkin suorittaa tieteelliseen tietoon perustuen ennen kuin sitä voidaan edes esittää rationaalisena perusteena käytännön lainsäädännölle. Sähkösavukkeet ovat olleet markkinoilla yli kymmenen vuotta, eikä kyseiselle olettamalle ole edelleenkään saatu minkäänlaista sitä tukevaa näyttöä. Sen sijaan sähkösavukkeiden käytön yleistyessä nuorten tupakointi on vähentynyt.

On jo itsessään epäloogista, että sähkösavukkeen käyttäjät haluaisivat jotenkin erityisesti siirtyä huomattavasti vaarallisempaan vaihtoehtoon ja vieläpä erikseen harjoitella juuri sitä varten.

Keskustelussa mainittiin myös makuaineet kokeilukynnystä madaltavana tekijänä. Myös tämä on puhtaasti spekulatiivinen olettama: ei ole minkäänlaista tieteelliseen näyttöön perustuvaa vaikutusarviota siitä, että nuoret kokeilisivat sähkösavukkeita nimenomaisesti makuaineista johtuen tai että makujen poistaminen vastaavasti vähentäisi niiden kokeilua. Makuvaihtoehtojen lisääminen esimerkiksi korvaushoitotuotteisiin ei ole lisännyt niiden väärinkäyttöpotentiaalia.

Makuaineilla on myös aivan päinvastaisia vaikutuksia tupakoinnin harjoittelua koskevaan olettamaan nähden: monien tupakasta sähkösavukkeisiin vaihtaneiden mielestä tupakan mausta irtautuminen edesauttaa tupakasta irrottautumista kokonaisuudessaankin.

Lisäksi on huomattava, että tupakointi ei ole asia, joka vaatii harjoittelua: tupakkaa on aina kokeiltu ja kokeillaan edelleen runsaasti. Tupakasta kiinnostuneet kokeilevat sitä, maistuu se miltä tahansa. Monille tupakkakokeilu toimii initiaatiorituaalina aikuisuuteen, jolloin ”aikuinen maku” on ainoastaan eduksi.

Tupakkateollisuuden roolista sähkösavukemarkkinoilla

Lähetekeskustelussa vallitsi hämmennystä sähkösavukkeiden ja tupakkateollisuuden keskinäisestä suhteesta. Asiaan on yksinkertainen vastaus: sähkösavukkeet eivät ole eivätkä voi olla tupakkateollisuutta, sillä ne eivät sisällä tupakkaa.

Sähkösavukkeiden sekoittaminen tupakkateollisuuteen perustuu pelkästään siihen, että ne sisältävät nikotiinia ja myös tupakkayhtiöt valmistavat niitä. Tämä ei kuitenkaan riitä perusteeksi, sillä myös nikotiinikorvaustuotteet sisältävät nikotiinia ja tupakkayhtiöt (esim. British American Tobacco ja Reynolds) valmistavat niitä; kukaan ei kuitenkaan kutsu nikotiinikorvaustuotteita ”tupakkateollisuudeksi”.

Sähkösavukkeet eivät myöskään ole tupakkayhtiöiden markkinoille lanseeraama tuote ja tupakkayhtiöt ovat tänä päivänäkin vähemmistöasemassa sähkösavukemarkkinoilla. Tupakkayhtiöiltä on markkinoilla vain muutama sähkösavukemalli, jotka tunnetaan lähinnä tehottomuudestaan tupakoinnin lopettamisessa.

Tupakkayhtiöiden asema sähkösavukemarkkinoilla on syrjäytymässä entisestään, sillä niiden suosima, tupakkaa jäljittelevä, ns. cigalike-malli, on jo väistymässä tupakoinnin lopettamistarkoitukseen huomattavasti paremmin soveltuvien ns. kolmannen sukupolven laitteiden tieltä. Niiden valmistus puolestaan tapahtuu tupakkayhtiöiden ulkopuolisissa, itsenäisissä sähkösavukealan yrityksissä.

Tupakkateollisuus onkin alusta asti pyrkinyt hankaloittamaan sähkösavukkeiden markkina-asemaa omaan leipälajiinsa, tupakkaan, nähden lobbaamalla sähkösavukkeille lisäsääntelyä, verotusta, tupakka-askeja laajempia varoitusmerkintöjä jne. Onkin arvioitu, että tupakkayhtiöt ovat lähteneet mukaan sähkösavukemarkkinoille pystyäkseen sitä kautta paremmin vaikuttamaan alaa koskevaan lainsäädäntöön ja vallatakseen sähkösavukemarkkinat omilla, tupakoinnin korvaamisessa heikkotehoisilla tupakkajäljitelmillään.

Kuten jo tästä on pääteltävissä, lähetekeskustelussa esiin tullut ajatus, että tupakkayhtiöt olisivat jo lähtökohtaisesti vastustaneet sähkösavukkeiden lääkeluokitusta, ei pidä paikkaansa. Paikkaansa ei pidä myöskään oletus, että tupakkayhtiöiden sähkösavukkeet eivät jotenkin itsestäänselvästi pystyisi saamaan lääkeluokitusta: Britanniassa on jo olemassa tupakkayhtiön (BAT) valmistama, lääkehyväksytty sähkösavuke.

Mikäli lääkeluokitus olisi tullut pakolliseksi, kärsijöinä olisivat olleet nimenomaisesti pienet ja keskisuuret sähkösavukeyritykset, eivät tupakkayhtiöiden kaltaiset suuryritykset, joilla olisi ainoina sähkösavukealan toimijoina riittänyt taloudellisia resursseja pitkän ja kalliin lääkelupaprosessin läpikäymiseen.

Näin ollen lääkeluokitus olisi auttanut tupakkayhtiötä pelaamaan pienemmät kilpailijansa ulos markkinoilta ja jättänyt markkinat avoimiksi tupakkayhtiöiden omille, tupakkaa imitoiville ja tupakoinnin lopettamisessa tehottomille sähkösavukemalleille. Se olisi vahvistanut tupakkayhtiöiden asemaa sähkösavukemarkkinoilla ja vastaavasti heikentänyt alan kehittymistä tupakkateollisuuden ulkopuolisissa yrityksissä nimenomaisesti tupakkaa syrjäyttävänä tuotteena

Tupakan kanssa saman sääntelyn alle asettamisesta

Sähkösavukkeiden jyrkkää sääntelyä perusteltiin lähetekeskustelussa niiden sääntelyn yhdenmukaistamisella tupakan kanssa. Se jäi kuitenkin perustelematta, miksi kahta aivan erilaista tuotetta ylipäätään pitäisi säännellä yhdenmukaisella tavalla. Näin ei ole tehty tupakkatuotedirektiivissä, eikä ole mitään syytä, miksi näin pitäisi toimia myöskään Suomen tupakkalaissa.

Toisistaan jyrkästi poikkeavien tuotteiden sääntelyn yhdenmukaistaminen ei nimittäin johda yhdenmukaisiin seurauksiin. Esimerkiksi ”tupakan” maun jättäminen ainoaksi sallituksi mauksi sähkösavukkeissa ei ole millään tavalla verrannollinen tupakan makuun savukkeissa, sillä sähkösavukenesteissä ei ole onnistuttu jäljittelemään tupakan makua. Ehdoton enemmistö (>80%) sähkösavukkeiden aikuisesta kuluttajakunnasta käyttääkin sähkösavukkeissa muita makuaineita kuin ns. tupakkamakua. Ne myös koetaan tärkeiksi tupakan korvaamisessa sähkösavukkeilla.

Sitä vastoin tupakan kulutukselle makuaineilla ei ole erityisen olennaista merkitystä: suurin osa tupakoitsijoista polttaa tupakkaa ”sellaisenaan”, ilman mentolin tms. kaltaisia lisättyjä makuaineita.

Vastaava markkinatilanteen eriarvoistaminen tapahtuisi myös etämyyntikiellon seurauksena. Etämyynti ei ole keskeinen myyntikanava tupakkatuotteille. Sen sijaan sähkösavukkeiden myynti ja hankinta on keskittynyt etämyyntiin, sillä päivittäistavarakauppojen tarjonta on painottunut tuotevalikoiman huokeimpiin, heikkolaatuisimpiin ja siten myös tupakoinnin korvaamisessa huonoimmin toimiviin laitteisiin.

Etämyynnin kieltäminen sotii suhteellisuusperiaatetta vastaan myös siksi, että kieltämisen sijaan on olemassa monia keinoja, joilla myynti alaikäisille voidaan estää. Sähköisellä tunnistuksella tätä voidaan ehkäistä jopa paremmin kuin kaupoissa. Se on myös tupakkatuotedirektiivissä hyväksytty tapa harjoittaa sähkösavukkeiden etämyyntiä.

Pyrkimys sääntelyn yhdenmukaistamiseen ei toimi perusteena siinäkään suhteessa, että tosiasiassa lakiesityksessä kohdistetaan sähkösavukkeisiin monessakin kohtaa aivan erilaisia sääntelytoimenpiteitä kuin tupakkaan. Sähkösavukenesteet eivät mm. saa aiheuttaa terveysriskiä kuumennetussa tai kuumentamattomassa muodossaan; tällaista vaatimusta ei luonnollisestikaan kohdisteta tupakalle.

Sääntelyn yhdenmukaistaminen näyttäisi siis toimivan perusteena varsin valikoidusti eikä missään määrin oikeasuhtaisesti savukkeiden ja sähkösavukkeiden terveysriskeihin nähden.

Lähetekeskustelussa todettiin useampaankin kertaan, ettei sähkösavukkeita olla kriminalisoimassa: tosiasiassa lakiesitys on kriminalisoimassa suurimman osan tuotteista sekä niiden pääasiallisen hankintakanavan.

Tällaisenaan uusi tupakkalaki etämyynti- ja makuainerajoituksineen ei siis ”vapauttaisi” sähkösavukkeita Suomen markkinoille, kuten julkisuudessa on usein annettu ymmärtää, vaan heikentäisi radikaalisti sähkösavukevalmisteiden saatavuutta, laatua ja tuotevalikoimaa. Suomalaisilla on tähän asti ollut saatavilla koko EU-alueella myytävät sähkösavukevalmisteet. Nyt Suomi suljettaisiin muun Euroopan ulkopuolelle omaksi erityisalueekseen, missä saatavilla olisi ainoastaan tupakasta irti pääsemisessä huonosti toimivia tuotteita, jotka eivät näin ollen kiinnosta kuluttajia ja joiden myyminen ei siksi kiinnosta myöskään kauppiaita. Tupakan korvaamisessa keskeisten makuaineiden kannalta lain läpimeno tarkoittaisi de facto kieltolakia.


Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 

2 ajatuksia aiheesta “Huomioita sähkösavukesääntelyä koskevasta lähetekeskustelusta

  • Jouni Hytönen

    Säätelijöiden pitää myöntää tosiasiat, vaikka nurkantakana odottelee lääkeyritysten ja jopa tupakkafirmojen lobbareiden mahtavat rahatukot. Sähkösavukemarkkinat ja käyttäjäkunta ei varmasti pyydä ylimääräistä vaan rehdin sääntelyn aitoihin asioihin nojaten. Ja yksiasia myös mitä ehdotettu lakiuudistus hankaloittaa ja jopa kaltoinkohtelee on nykyiset kotimaiset yrittäjät. Nykyisellään ne suomen kansalaiset toimivat yrittäjinä hankkivat elantosa täysin suomenlakia noudattaen sähkösavuke markkinoilla. Niiden yrittäjien elinkeinoa ollaan heikentämässä vahvalla kädellä, koska tuota nettimyynttiä ollaan rajoittamassa vahvasti. Tälläkin hetkellä nikotiinin myyminen suomenrajojen sisällä ei ole ollut mahdollista, mutta silti suomenvaltion on ansainnut verotuloja myös näistä kaupoista mitä kuluttaja on tehnyt.

  • Riku Koivisto

    Kuinka tuollainen laki voisi astua koskaan voimaan, että vain myrkyllisempi vaihtoehto (perinteinen savuke) voisi jäädä sallituksi vaihtoehdoksi?!?

    Mitähän ”omia sekoituksia” epätoivoiset keksiikään sähkötupakkaansa nesteeksi, kun eivät halua palata savukkeisiin..
    Tämän takana ei voi olla muu taho kuin tupakka teollisuus, nähkääs;
    RAHAN AHNEUS ihmisten terveydestä piittaamatta!!

    Riku Koivisto