Yllätyskäänne julkisrahoitteisten terveysjärjestöjen yleisöpolitiikassa: yleisötilaisuuteen pääsylle asetettiin ideologisia ehtoja 1


Nikotiinia koskevaan yleisötilaisuuteen osallistuvilta vaadittiin sitoutumista järjestöjen ajamaan tupakkapoliittiseen linjaan — oletetuille ”toisinajattelijoille” porttikielto tapahtumaan.

Alunperin tällä paikalla oli tarkoitus käsitellä JÄNIS-verkoston (Järjestöjen nikotiiniton Suomi) järjestämää Nikotiinin monet kasvot -webinaaria. Verkosto koostuu joukosta suomalaisia kansanterveysjärjestöjä, joiden toimintaa sekä yhdessä että erikseen rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA). Toimintaa toisin sanoen ylläpidetään veikkausvaroin.

Ilmoituksen perusteella tilaisuudessa käsiteltiin monia etenkin kuluttajen kannalta tärkeitä teemoja: ”Haluatko kuulla, mitä väestö tietää nikotiinista? Millaisia vaikutuksia nikotiinilla on? Miten uusia nikotiinituotteita myydään ja markkinoidaan?”

Nikotiinituotteiden terveysvaikutukset, sääntely, myynti ja markkinointi kohdistuvat viime kädessä juuri kuluttajiin, joten kuluttajajärjestön edustajana olin siis erittäin kiinnostunut kuulemaan suomalaisasiantuntijoiden viimeisimpiä näkemyksiä mainituista aiheista.

Toisin kuitenkin kävi: ilmeni, että ilmoituksessa mainittu lause ”tilaisuus on tarkoitettu henkilöille, jotka sitoutuvat nikotiinittomuuden edistämiseen” ei ilmaissut pelkästään tilaisuuden ensisijaista kohderyhmää, vaan tiukkaa sisäänpääsykieltoa kaikille muille.

Mitä ilmeisimminkin harm reduction -ajattelua kannattavan kuluttajayhdistyksen toimihenkilön katsottiin edustavan jollakin tapaa ”väärää” ajattelutapaa, sillä osallistumiseni webinaariin kiellettiin.

Verkoston toimintaa koordinoiva Suomen ASH ry perusteli pääsykieltoa seuraavasti: ”Kuten ilmoituksessa selkeästi sanotaan, tilaisuus on tarkoitettu henkilöille, jotka sitoutuvat nikotiinittomuuden edistämiseen. Tämä siis merkitsee, ettet pääse osallistumaan. Haittojen vähentämistä edistäville tahoille on olemassa eri keskustelufoorumit.”

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että jos henkilön tiedettiin kannattavan harm reduction -ajattelua, hän ei päässyt kuulemaan kyseisten kansanterveysjärjestöjen tarjoamaa nikotiinitietoutta miltään osin.

Tupakoinnin haittojen vähentämisestä en toki ollut tilaisuuteen menossa kuulemaankaan, sillä JÄNIS-verkoston jäsenjärjestöt eivät ole osoittaneet erityistä asiantuntemusta sillä saralla.

Jyrkkä linja tuli yllätyksenä jo siksikin, että nikotiinittomuuden tavoitteen ja haittojen vähentämisen mallin välillä ei sinänsä ole mitään perustavanlaatuista ristiriitaa: mikään ei estä tavoittelemasta pitkällä tähtäimellä nikotiinittomuutta ja auttamasta sillä välin tupakoitsijoita pääsemään eroon tupakoinnista haitattomampien vaihtoehtojen avulla, jos lopettaminen ei muuten onnistu.

Suomessa on tälläkin hetkellä yli 800.000 tupakoitsijaa, ja on ikävä kyllä hyvin tiedossa, että suuri osa heistä ei onnistu tupakoinnin lopettamisessa suositelluin hoitokeinoin.

Harm reduction -ajattelun kannattaminen ei siis tarkoita mitenkään itsestäänselvästi sitä, etteikö voisi olla sitoutunut myös nikotiinittomuuden tavoitteeseen. Näiden tavoitteiden yhdistämistä käsitellään muun muassa Norjan kansanterveyslaitoksen raportissa Evaluation of harm reduction as a strategic element in tobacco work.

Porttikiellon asettamista kyseiseen tilaisuuteen pelkästään harm reduction -ajattelun kannattamisen perusteella voidaan siis pitää jo tässä suhteessa perusteettomana.

Olennaisinta asiassa ei kuitenkaan ole se, edustaako harm reduction -malli nikotiinittomuuden tavoitteen kannalta jollakin tapaa ”oikeaa” tai ”väärää” ajattelutapaa, vaan se, voidaanko ylipäätään pitää hyväksyttävänä, että julkisrahoitteiset terveysjärjestöt asettavat yleisötilaisuuksiinsa osallistumiselle jonkinlaisia ideologisia reunaehtoja.

Yleisesti pidetään itsestäänselvänä, että yhteisistä varoista rahoitetun toiminnan tulee olla avointa ja läpinäkyvää kaikille kansalaisille. Julkisin varoin ylläpidettyjen terveysjärjestöjen odotetaan jakavan terveysinformaatiota kaikille suomalaisille eikä pelkästään samanhenkisen ”seurakunnan” kesken. 

On kaiken kaikkiaan länsimaiselle demokratialle vieras ajatus, että julkisiin yleisötilaisuuksiin osallistuvilta vaadittaisiin sitoutumista johonkin ennaltamäärättyyn ideologiaan tai (terveys)poliittiseen suuntaukseen.

Sitäkin olennaisempaa toiminnan avoimuus ja läpinäkyvyys on ottaen huomioon, että JÄNIS-verkoston järjestöt ovat aktiivisia toimijoita kansallisessa terveyspolitiikassa — verkostoon kuuluvat Suomen ASH ry:n ohella muun muassa Syöpäjärjestöt, Hengitysliitto, Savuton Suomi ja EHYT ry.

Tästä johtuen kyseisten järjestöjen tilaisuuksilla on aina myös yleisempää yhteiskunnallista merkitystä. Niissä luodaan pohjaa kansalliselle terveyspolitiikalle, joka ei koske vain valikoitua sisäpiiriä vaan kaikkia kansalaisia.

Samanmieliseen sisäpiiriin sulkeutumiselle on annettu osuva nimitys ”echo chamber” eli ”kaikukammio”. Sitä pidetään tuhoisana etenkin objektiiviselle tieteelliselle ajattelulle, mihin kaiken terveyspolitiikan kuitenkin tulisi perustua.

Ennen kaikkea julkisrahoitteiset järjestöt ovat toiminnastaan julkisessa vastuussa. Ne eivät voi sulkea haluamiaan kansalaisia julkisen toimintansa ulkopuolelle vain siksi että eivät pidä heidän ajattelutavastaan.



Veikkausvaroin toimivan JÄNIS-verkoston ”Nikotiinin monet kasvot” -yleisötilaisuuteen päästäkseen oli sitouduttava verkoston ajamaan tupakkapolitiikkaan.


Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 

Ajatus aiheesta “Yllätyskäänne julkisrahoitteisten terveysjärjestöjen yleisöpolitiikassa: yleisötilaisuuteen pääsylle asetettiin ideologisia ehtoja