Helmikuussa julkaistiin Eurobarometri-kyselytutkimus tupakkatuotteiden ja sähkösavukkeiden käytöstä EU-alueella ja Isossa-Britanniassa. Tutkimus toteutettiin viime vuoden elo-syyskuussa 15 vuotta täyttäneiden EU- ja brittikansalaisten keskuudessa. Kaikkiaan kyselyyn vastasi 28 228 eurooppalaista.
Edellisen kerran aiheesta julkaistiin Eurobarometri-tutkimus kolme vuotta sitten, jolloin tupakoitsijoiden määrässä ei ollut tapahtunut muutosta vuoteen 2014 verrattuna. Uusimmassa raportissa tupakoinnin yleisyys oli vähentynyt kolme prosenttiyksikköä tupakoitsijoiden osuuden väestöstä laskiessa 26 prosentista 23 prosenttiin vuosien 2017-2020 välillä.
Raportin mukaan tupakointi on yleisintä Kreikassa (42%) ja vähäisintä Ruotsissa (7%). Ruotsin ohella vähiten tupakoivien maiden kärkiviisikkoon kuuluvat Iso-Britannia (12%), Alankomaat (12%), Suomi (15%) ja Tanska (16%).
Luvut koskevat nykyistä tupakointia (current smoking), mihin lasketaan mukaan sekä päivittäinen että satunnainen tupakointi.
Tupakoinnin yleisyys on tyypillisesti vähäisintä ja/tai laskenut nopeimmin maissa, missä käytetään keskimääräistä enemmän vaihtoehtoisia nikotiinituotteita. Viidestä vähiten tupakoivasta maasta neljässä käytetään EU:n keskitasoa enemmän joko sähkösavukkeita (Iso-Britannia) tai nuuskaa (Ruotsi, Suomi ja Tanska). Vastaava kehityskulku on noussut vahvasti esiin myös Eurobarometri-raportin ulkopuolelle jäävissä Norjassa ja Islannissa, joissa väestön tupakointi on lähtenyt jyrkkään laskuun nuuskan ja jälkimmäisessä myös sähkösavukkeiden käytön kasvun myötä.
Yllämainittu kehityssuunta käytännössä romuttaa ns. porttihypoteesin, jonka mukaan vaihtoehtoiset nikotiinituotteet lisäisivät tupakointia houkuttelemalla uusia käyttäjiä nikotiinituotteiden pariin ja sitä kautta tupakointiin. Tämän hypoteesin vastaisesti tupakointi on ylivoimaisesti vähäisintä juuri ainoassa nuuskan myynnin sallivassa EU-maassa, Ruotsissa, ja vähentynyt jyrkimmin Britanniassa, missä puolestaan tupakoinnin vaihtumista sähkösavukkeisiin tuetaan näkyvästi terveysviranomaisten taholta.
Kaikkiaan tupakoitsijoiden määrä Britanniassa on vähentynyt sähkösavukkeiden markkinoilletulon jälkeen, ts. vuosien 2009-2020 välisenä aikana, kuusitoista prosenttiyksikköä. Vertailukohdaksi esimerkiksi Suomessa laskua on tapahtunut samassa ajassa kuusi prosenttiyksikköä.
Porttihypoteesia romuttaa myös se seikka, että ylivoimainen enemmistö tupakoitsijoista, noin yhdeksän kymmenestä, ilmoittaa edelleenkin aloittaneensa tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön vaarallisimmasta vaihtoehdosta, poltettavista savukkeista. Vain kaksi prosenttia entisistä tai nykyisistä tupakoitsijoista ilmoittaa kokeilleensa sähkösavukkeita ennen tupakointia.
Tupakoinnin tunnetuista terveyshaitoista huolimatta vain noin puolet nykyisistä tupakoitsijoista oli yrittänyt tupakoinnin lopettamista jossain elämänsä vaiheessa ja viisitoista prosenttia viimeisen vuoden aikana. Suurin osa tupakoinnin lopettamista yrittäneistä, noin kolme neljäsosaa, ei ollut käyttänyt lopettamisyrityksessään mitään apukeinoja, kolmetoista prosenttia oli yrittänyt sitä nikotiinikorvaustuotteiden ja yksitoista prosenttia sähkösavukkeiden avulla. Vain kuusi prosenttia oli kääntynyt lopettamisyrityksessään asiantuntija-avun puoleen.
Ylivoimaisesti yleisimmin mainitut syyt sähkösavukkeiden käytölle ovat tupakoinnin lopettaminen tai vähentäminen (57%) ja että ne tarjoavat haitattomamman vaihtoehdon tupakoinnille (37%). Noin kolmannes sähkösavukkeiden nykyisistä tai entisistä käyttäjistä kertoi niiden myös auttaneen heidät eroon tupakoinnista. Tupakoinnin lopettaneiden lisäksi noin neljännes sähkösavukkeiden käyttäjistä sanoi niiden auttaneen heitä vähentämään tupakointia.
Tupakoinnin lopettamisen korkea onnistumisaste sähkösavukkeiden käyttäjien keskuudessa tukee muita tutkimuksia — esimerkiksi viime vuonna julkaistua Cochrane-katsausta — joissa sähkösavukkeiden käytön on toistuvasti todettu lisäävän tupakoinnin lopettamisen todennäköisyyttä. Tupakoinnin lopettamisessa onnistuneiden osuus on myös noussut merkittävästi edelliseen Eurobarometriin verrattuna, jolloin sähkösavukkeiden nykyisistä tai entisistä käyttäjistä neljätoista prosenttia ilmoitti niiden auttaneen heidät eroon tupakoinnista.
Väestötasolla katsottuna sähkösavukkeiden käyttö on edelleen vähäistä keskimäärin kahden prosentin eurooppalaisista ja yhden prosentin suomalaisista ilmoittaessa käyttävänsä niitä nykyisin. Sähkösavukkeiden päivittäinen käyttö oli yleisempää yli 40-vuotiaiden sähkötupakoitsijoiden keskuudessa kuin nuorimmassa ikäryhmässä (15-24 -vuotiaat). Yli 40-vuotiaista sähkötupakoitsijoista päivittäin höyrytteli 60-64 prosenttia, nuorimmasta ikäryhmästä 41 prosenttia.
Raportissa korostuu myös makuaineiden tärkeä merkitys sähkösavukkeiden käytölle. Ehdoton enemmistö höyryttelijöistä, noin kaksi kolmasosaa, ilmoitti käyttävänsä sähkösavukkeissa muita kuin ns. tupakanmakuisia nesteitä. Ylivoimaisesti suosituimman yksittäisen makuaineryhmän muodostivat hedelmämaut, joita ilmoitti käyttävänsä lähes puolet höyryttelijöistä.
Myös nämä tulokset tukevat aiempia tutkimuksia, joiden mukaan makuaineilla on selvästi tärkeämpi merkitys sähkösavukkeiden käytölle kuin perinteiselle tupakoinnille — ehdoton enemmistö tupakoitsijoistahan polttaa savukkeita ilman erityisiä makuaineita. Tämän perusteella sähkösavukkeiden makuainerajoitukset heikentävät merkittävällä tavalla sähkösavukkeiden pääasiallista käyttötarkoitusta, tupakoinnin lopettamista ja vähentämistä. Samalla ne paradoksaalisesti tukevat savukkeiden kilpailukykyä haitattomampaan vaihtoehtoon nähden.
Kokonaisuutena ottaen raportin tulokset vahvistavat käsitystä sähkösavukkeista tupakointia syrjäyttävänä haitattomampana vaihtoehtona. Niitä käytetään pääasiassa tupakoinnin lopettamiseen ja vähentämiseen, ne ovat tehokkaita kyseisessä tarkoituksessa eikä mikään edelleenkään viittaa ”porttihypoteesin” toteutumiseen käytännössä.
Ylivoimaisesti suosituimpia tupakka- ja nikotiinituotteita ovat kuitenkin edelleen poltettavat savukkeet, joita on kokeillut noin puolet ja käyttää nykyisin noin neljännes eurooppalaisista. Näiden lukujen perusteella tupakka- ja nikotiinituotteita kohtaan tunnetaan Euroopassa edelleen laajaa kiinnostusta, ja valinta osuu selvästi yleisimmin juuri ehdottomasti haitallisimpaan vaihtoehtoon.
On ilmeistä, että terveyshaittoja tässä väestöryhmässä olisi mahdollista vähentää huomattavissa määrin edistämällä haitattomampien vaihtoehtojen käyttöä tupakoinnin sijasta. Tilanne on kuitenkin pikemminkin päinvastoin, ja poltettavien savukkeiden johtavaa markkina-asemaa ylläpidetään EU:ssa epäselvällä viestinnällä eri nikotiinituotteiden välisistä riskieroista sekä nuuskan myyntikiellon ja sähkösavukkeiden makuainerajoitusten kaltaisilla, poltettavia savukkeita suosivilla sääntelytoimenpiteillä.