Mitä sähkösavukkeet ovat?
Sähkösavukkeet (tunnetaan myös höyryttiminä, höyrykkeinä tai e-savukkeina) ovat vaihtoehto tupakoinnille. Ne ovat akkukäyttöisiä laitteita, jotka kehittävät aerosolimuotoista ”höyryä” jota hengitetään savun sijasta.
Sähkösavukkeiden ladattava akku lämmittää lämpövastusta, jota kutsutaan atomisaattoriksi tai höyrystimeksi. Vastusta lämmitetään, jotta sähkösavukkeissa käytettävä neste saadaan muutettua hengitettävään muotoon. Sähkösavukenesteet sisältävät propyleeniglykolia, glyseriiniä, elintarvikemakuaineita sekä myös nikotiinia käyttäjän niin halutessa.
Markkinoilla on tarjolla paljon erilaisia sähkösavukkeita ja jatkuva tuotekehitys tuo uusia tuotteita markkinoille kiihtyvällä tahdilla. Erityisesti laatu ja toiminnallisuus ovat parantuneet viime vuosien aikana merkittävästi.
Osa sähkösavukkeista näyttää normaalin tupakan kaltaisilta tupakan hehkuvaa päätä muistuttavalla ledillä, toiset näyttävät kyniltä, ja osa taas erikokoisilta taskulampuilta. Osassa on täytettävä nestetankki, kun taas toisissa on esitäytetty vaihdettava höyrystin, tai jopa vain lämpövastus sekä imulangat ilman varsinaista nestesäiliötä. Osa on putkimallisia, osa erilaisia laatikoita. Laitteita löytyy satoja eri vaihtoehtoja erikokoisina ja muotoisina.
Sähkösavukkeet sisältävät eri ominaisuuksia riippuen siitä, haluaako käyttäjä laitteen muistuttavan mahdollisimman paljon perinteistä tupakkaa, suuren akkukapasiteetin, enemmän tehoa tai kolmannen sukupolven laitteiden tarjoamia säätömahdollisuuksia ja muokattavuutta.
Onko sähkösavukkeita turvallista käyttää?
Mitään tuotetta ei voi kutsua 100%:n turvalliseksi, mutta sähkösavukkeita on käytetty ja tutkittu noin kymmenen vuoden ajan, eikä merkittäviä terveysriskejä ole löydetty. Tupakkaan verrattuna sähkösavukenesteistä ja -höyrystä löytyneet haitta-ainemäärät ovat marginaalisia. Sähkösavukkeita pidetään yleisesti 95-99% haitattomampina kuin tupakkaa.
Terveyden kannalta tärkein ero tupakan ja sähkösavukkeiden välillä on se, että sähkösavukkeista ei vapaudu palamistuotoksia, josta tupakoinnin suurimmat terveyshaitat, ns. tupakkasairaudet, varsinaisesti aiheutuvat.
Sähkösavukkeet eivät myöskään sisällä tupakkaa, kuten usein luullaan. Tosiasiassa sähkösavuke ei ole tupakkatuote eikä myöskään savuke, sillä se ei myöskään tuota savua.
Tutkimusnäytön karttumisen myötä myös monet terveys- ja tutkimustahot ovat viime vuosina alkaneet avoimesti suositella tupakan vaihtamista sähkösavukkeisiin. Mm. brittiläinen Royal College of Physicians on todennut tupakasta sähkösavukkeisiin siirtymisen terveysvaikutusten vastaavan pitkälti samaa kuin jos tupakoitsija lopettaisi tupakoinnin ilman minkäänlaisia apuvälineitä.
Aiheuttavatko sähkösavukkeet syöpää normaalin tupakan tapaan?
Sekä sähkösavukkeissa että nikotiinikorvaushoitotuotteissa käytetty nikotiini on uutettu tupakan lehdistä, joten siinä on mukana jäämiä tupakkaperäisistä nitrosamiineista (TSNA), jotka ovat karsinogeenisiä. Sähkösavukkeissa ja nikotiinikorvaustuotteissa nämä määrät ovat kuitenkin niin pieniä, ettei niitä pidetä syöpävaarallisina.
Jotta terveysriskit saataisiin perspektiiviin, tupakassa nitrosamiineja esiintyy yli 1000-kertainen määrä sähkösavukkeiden ja nikotiinikorvaustuotteiden sisältämiin määriin nähden. Lisäksi tupakka sisältää yli 60 muuta tunnettua karsinogeeniä, joita sähkösavukkeissa ja nikotiinikorvaustuotteissa ei esiinny lainkaan.
Tämä tarkoittaa sitä, etteivät sähkösavukkeet ole sen syöpävaarallisempia kuin jo pitkään markkinoilla olleet nikotiinikorvaustuotteet.
Onko nikotiini vaarallista? Koukuttaako se ”heroiinin tavoin”?
Nikotiiniin yhdistetyt vakavat terveyshaitat liittyvät nikotiinin nauttimiseen poltettavien tupakkatuotteiden kautta. Nikotiini itsessään ei ole erityisen vaarallista. Sen farmakologiset vaikutukset vertautuvat lähinnä kofeiiniin.
Nikotiini ei myöskään sellaisenaan ole erityisen voimakasta riippuvuutta aiheuttavaa. Terveysriskien tapaan nikotiiniin liitetty voimakas riippuvuus aiheutuu nikotiinin yhdistymisestä tupakan muihin, tässä tapauksessa nikotiinin addiktoivuutta tehostaviin ainesosiin (mm. ammoniakki, sokeri, MAO-estäjät). Laboratoriokokeissa koe-eläimille on ollut miltei mahdotonta kehittää riippuvuutta pelkkään nikotiiniin, vaikkakin sillä on havaittu lievästi mielihyvää tuottavia vaikutuksia.
Nykytietämyksen valossa tunnetun nikotiiniriippuvuustestin kehittäjä Karl Fagerström onkin muuttanut testinsä nimen tupakkariippuvuustestiksi.
Tupakasta sähkösavukkeisiin siirtymisen on havaittu heikentävän käyttäjien riippuvuuskäyttäytymistä. Käyttäjät myös tyypillisesti alentavat alunperin käyttämäänsä nikotiinivahvuutta. Joidenkin tutkimusten mukaan sähkösavukkeiden riippuvuusvaikutukset vertautuvat nikotiinikorvaustuotteisiin.
Sähkösavukkeiden selvästi tupakkaa heikompaan addiktoivuuteen viittaa myös se, että tupakoimattomien sähkösavukekokeilut eivät ole johtaneet sähkösavukkeiden säännölliseen käyttöön.
Miksi uutisissa toistuvasti varoitellaan sähkösavukkeiden terveysriskeistä?
Kyse on pitkälti ylireagoinnista, tutkimustulosten väärintulkinnasta tai yksinkertaisesti sensaationhakuisesta uutisoinnista. Tutkimustuloksista kerrotaan tyypillisesti vain se, että haitallisia aineita on löydetty, ei sitä, millaisia määriä niitä esiintyy tai ylittävätkö määrät sallitut raja-arvot.
Valmisteesta ei kuitenkaan tee haitallista se, että siinä esiintyy haitallisia aineita – niitä tulee esiintyä myös haitallisissa määrin. Jotta tupakoitsijan kannattaisi jatkaa tupakointia sähkösavukkeisiin siirtymisen sijasta, löydettyjen haitta-ainemäärien aiheuttamien terveysriskien pitäisi olla vielä tupakoinnin kokonaisriskejä suuremmat. Näin ei tietenkään ole. Sähkösavukkeista on löydetty huomattavasti tupakkaa vähemmän haitallisia aineita. Suurinta – ja vaarallisinta – osaa tupakansavun yli 4000 haitallisesta aineesta niissä ei esiinny lainkaan. Lisäksi löydettyjen haitta-aineiden pitoisuudet ovat niin alhaisia, ettei niistä katsota aiheutuvan olennaista terveyshaittaa.
Toisinaan myös tutkimuksissa itsessään saattaa olla metodologisia heikkouksia. Poikkeuksellisen suurten haitta-ainelöydösten takana on yleensä se, että sähkösavuketta on kuumennettu huomattavasti normaalikäyttöä korkeammissa lämpötiloissa, mikä johtaa nesteiden kuivumiseen, eräänlaiseen ”pohjaan palamiseen”. Tämä on mahdollista koneellisesti toteutetussa koetilanteessa, mutta ei käytännön elämässä, missä käyttäjä ei höyryttelisi kuivaksi kärähtänyttä sähkösavuketta sen enempää kuin esim. söisi karrelle palanutta paahtoleipää.
Ulkomaisissa medioissa pahimmat uutisankat yleensä oikaistaan nopeasti asiantuntijoiden toimesta. Näin ei ikävä kyllä ole tapahtunut Suomessa. Ikävä kyllä siksi, että tutkimusten mukaan negatiivinen sähkösavukeuutisointi heikentää olennaisesti tupakoitsijoiden motivaatiota vaihtaa tupakasta sähkösavukkeisiin. Tällä puolestaan voi olla ainoastaan tupakointia väestötasolla ylläpitäviä vaikutuksia, sillä pitkäaikaisen tutkimustiedon perusteella vain noin joka kymmenes tupakoitsija pääsee pysyvästi eroon tupakasta ns. perinteisin menetelmin.
Auttavatko sähkösavukkeet tupakoinnin lopettamisessa?
Tutkimustulosten ja käytännön näytön mukaan sähkösavukkeet toimivat hyvin vaihtoehtona tupakalle. Kliinisissä tutkimuksissa tehokkuus tupakoinnin lopettamisessa on ollut vähintäänkin nikotiininkorvaustuotteiden tasoa. Käyttäjäkunnan keskuudessa tehdyissä kyselytutkimuksissa tupakasta eroon päässeiden määrä on ollut tyypillisesti yli 80%. Suomalaiskäyttäjien keskuudessa vuonna 2015 tehdyssä tutkimuksessa vastaava luku oli 94% loppujenkin tupakoidessa enää vain satunnaisesti ja vähäisissä määrin.
Onko sähkösavukkeiden käyttö tai myynti kiellettyä Suomessa?
Ei ole. Valvira sääntelee sähkösavukkeiden markkinointia ja myyntiä tupakkajäljitelmänä siinä tapauksessa, että sähkösavuke muistuttaa ulkoisesti tupakkatuotetta (savuke tai sikari) tai tupakointivälinettä (piippu).
Sähkösavukkeiden nikotiininesteet luokitellaan Suomessa lääkevalmisteeksi, jolle tarvitaan erillinen myyntilupa. Koska lääkeluvallisia nikotiininesteitä ei ole markkinoilla, on nikotiininesteiden myynti Suomessa kielletty.
Nikotiininesteitä saa kuitenkin tilata maahan ETA-maista enintään 3 kk:n omaa käyttöä varten ja tuoda henkilötuontina yhden vuoden omaa käyttöä vastaavan määrän.
Tilaaminen ETA-maiden ulkopuolelta, kuten Kiinasta ja Yhdysvalloista, on sen sijaan kiellettyä. Henkilötuontina nikotiininesteitä voi kuitenkin tuoda maahan 3 kk:n omaa käyttöä vastaavan määrän.
Sähkösavukkeen käyttö julkisissa tiloissa ei ole lain mukaan kiellettyä, mutta tilanhaltija voi sen tehdä. Sähkösavukkeiden käyttö on yleisesti kiellettyä esim. julkisissa kulkuvälineissä. Luonnollisesti on asiaankuuluvaa pyytää tilanhaltijalta aina lupa höyryttelylle silloinkin, kun sitä ei erikseen ole kielletty.
Onko sähkösavukkeiden myynnille ikärajaa Suomessa?
Ei ole. Sähkösavukkeiden myynnille ei ole Suomessa lain vaatimaa ikärajaa, mutta lähes jokainen myyjä on asettanut tuotteilleen joko K16 tai K18 ikärajan. Me puollamme sähkösavukkeiden ikärajan asettamista 18 ikävuoteen.
Mitä tieteellisiä tutkimuksia sähkösavukkeesta löytyy?
Sähkösavukkeista löytyy runsaasti tutkimustietoa. Löydät viimeisimmät tutkimukset ja testitulokset sivustoltamme Tietoa sähkösavukkeesta -kategorian alta kohdasta Tutkimukset.
Linkistä http://www.ecigalternative.com/ecigarette-studies-research.htm löytyy yli 100 sähkösavukkeita koskevaa tutkimusta ja raporttia.
Hyvään alkuun pääsee esim. seuraavilla yhteenvedoilla:
– Hajek, Peter (ym.): Electronic cigarettes: review of use, content, safety, effects on smokers and potential for harm and benefit. Addiction 31.7.2014. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/add.12659/full
– ASH Briefing: Electronic cigarettes. November 2014. http://ash.org.uk/files/documents/ASH_715.pdf
– Farsalinos, Konstantinos – Polosa, Riccardo: Safety evaluation and risk assessment of electronic cigarettes as tobacco cigarette substitutes: a systematic review. Therapeutic Advances in Drug Safety April 2014. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4110871/?report=classic
– Burstyn, Igor: Peering through the mist: What does the chemistry of contaminants in electronic cigarettes tell us about health risks. Department of Environmental and Occupational Health School of Public Health Drexel University. July-August 2013. http://publichealth.drexel.edu/~/media/Files/publichealth/ms08.pdf