Tammikuussa julkaistiin International Journal of Environmental Research and Public Health -lehdessä tutkimus, missä tarkasteltiin pohjoismaisten nuorten tupakka- ja nikotiinituotteiden kulutuksen jakaantumista savukkeiden, nuuskan ja sähkösavukkeiden kesken.
Tutkimus toteutettiin pohjoismaisten tutkimuslaitosten yhteistyönä, ja mukana oli myös suomalaistutkijoita Tampereen yliopistosta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Tutkimuksessa hyödynnetty data on peräisin 15-16-vuotiaiden eurooppalaisten keskuudessa toteutetusta ESPAD-tutkimuksesta (European School Survey Project on Alcohol and other Drugs). Tanskan, Ruotsin ja Fär-saarten osalta tutkimusdata on peräisin vuoden 2015 ESPAD-tutkimuksesta, Suomea, Norjaa ja Islantia koskevat tiedot ovat vuodelta 2019. Kaikkiaan otos kattaa 16,125 pohjoismaista nuorta.
Tutkimuksessa käytetyn yleistermin ”tupakka- ja nikotiinituotteet” kohdalla on syytä huomata, että sähkösavukkeet eivät sisällä tupakkaa eivätkä usein myöskään nikotiinia. Erityisen yleistä nikotiinittomien nesteiden käyttö on juuri nuorten keskuudessa: tuoreen norjalaistutkimuksen mukaan jopa selvä enemmistö sähkösavukkeita käyttävistä nuorista käyttää niissä nikotiinittomia nesteitä.
Tästä johtuen käsite ”tupakka- ja nikotiinituotteet” ei suurelta osin sovellu sähkösavukkeisiin. Käytetystä termistä huolimatta tutkimus ei kuitenkaan koske pelkästään nikotiinillisten vaan myös nikotiinittomien sähkösavukkeiden käyttöä.
Tutkimuksen mukaan kaikkiaan 40-50 prosenttia 15-16-vuotiaista pohjoismaisista nuorista on vähintäänkin kokeillut jotakin tupakka- tai nikotiinituotetta. Nykyisin — eli vähintään kerran edeltävän kuukauden aikana — niitä käyttää 17-31 prosenttia nuorista.
Perinteinen tupakointi on edelleen nuorten yleisin nikotiinin käyttömuoto, mutta nikotiinituotteiden käyttö on yhä selvemmin jakaantumassa poltettavien savukkeiden ja savuttomien vaihtoehtotuotteiden kesken. Keskimäärin enää noin kolmannes (24-38%) nikotiinituotteita nykyisin käyttävistä pohjoismaisista nuorista pelkästään tupakoi, poikkeuksena Islanti, missä nikotiinituotteita käyttävistä nuorista enää vain neljä prosenttia pelkästään tupakoi.
Keskimäärin jo noin kolmannes (23-37%) nikotiinituotteita käyttävistä nuorista käyttää pelkästään savuttomia nikotiinituotteita (nuuska, sähkösavukkeet) — poikkeuksena jälleen Islanti, missä pelkästään savuttomia vaihtoehtoja, lähinnä sähkösavukkeita, käyttää peräti kaksi kolmasosaa (66%) nikotiinituotteita käyttävistä nuorista.
Loput, eli reilu kolmannes (31-42%) nikotiinituotteiden käyttäjistä käyttää kahta tai — jo selvästi harvemmin — kolmea eri tuotetta rinnakkain.
Tutkimus tarjoaa mielenkiintoista vertailutietoa nuorten nikotiinituotteiden käytöstä eri Pohjoismaissa. Merkittävänä puutteena voidaan kuitenkin pitää sitä, että tutkimuksessa ei käsitellä lainkaan savuttomien ja poltettavien nikotiinituotteiden käytön yleisyydessä tapahtuneita muutoksia, ainoastaan käytön tämänhetkistä jakaantumista eri nikotiinituotteiden kesken. Tästä johtuen tutkimuksen pohjalta ei voida vetää johtopäätöksiä siitä, missä määrin tupakointi — tai nikotiinituotteiden käyttö ylipäätään — on mahdollisesti lisääntynyt tai vähentynyt vaihtoehtotuotteiden esiinnousun rinnalla.
Asiaa koskevaa tutkimustietoa on kuitenkin saatavilla runsaasti muualta, esimerkiksi tutkimuksen päälähteenä käytetyistä ESPAD-tutkimuksista. Niiden perusteella nuorten tupakointi Pohjoismaissa on vähentynyt huomattavasti vaihtoehtotuotteiden käytön kasvun rinnalla vuosituhannen vaihteesta lähtien ja etenkin viimeisen vuosikymmenen aikana.
Nyt käsillä olevan tutkimuksen mukaan 17-31% pohjoismaisista nuorista oli käyttänyt jotakin nikotiinituotetta edellisen kuukauden aikana vuonna 2015/2019; kyseiseen lukuun sisältyvät siis kaikki nikotiinituotteita käyttävät nuoret, myös ne, jotka eivät käytä poltettavia tupakkatuotteita lainkaan.
Vertailtaessa lukua noin kymmenen vuoden takaiseen ESPAD-tutkimukseen (2007) voidaan havaita, että tuolloin kutakuinkin vastaava prosenttiosuus (16-33%) koostui jo pelkästään tupakoitsijoista. Toisin sanoen nuorten tupakointi näyttäisi vähentyneen lisäämättä myöskään nikotiinituotteiden kokonaiskäyttäjämäärää.
Ennen vaihtoehtotuotteiden esiinnousua vuosituhannen vaihteessa pohjoismaisista nuorista tupakoi peräti 28-43 prosenttia (ESPAD 1999). Tämä tarkoittaa sitä, että nikotiinia käyttävien nuorten määrä oli kaiken kaikkiaankin huomattavasti nykyistä suurempi: jo pelkästään tupakoitsijoita oli tuolloin selvästi enemmän kuin nykypäivänä eri nikotiinituotteiden käyttäjiä yhteensä (17-31%).
Nuuska ja sähkösavukkeet eivät siis näyttäisi lisänneen nikotiinituotteiden käyttöä nuorten keskuudessa kokonaisuutenakaan ottaen, vaan tupakoinnin jyrkän laskun ohella myös nikotiinituotteiden kokonaiskäyttäjämäärä on laskenut verrattuna vaihtoehtotuotteiden esiinnousua edeltävään aikaan. Tämä on olennainen seikka ottaen huomioon, että yleisin vaihtoehtotuotteisiin liitetty huolenaihe on ollut juuri se, että ne lisäisivät nuorten tupakointia tai yleensäkin nikotiinituotteiden käyttöä. Tämä huolenaihe tuodaan useaan otteeseen esille myös nyt käsillä olevassa tutkimuksessa — tilastojen valossa kehityssuunta näyttäisi kuitenkin olevan juuri päinvastainen.
Huomionarvoista on myös se, että vuoden 1999 ESPAD-tutkimuksessa tupakoitsijoiden määrässä ei ollut tapahtunut muutosta edelliseen ESPAD-tutkimukseen (1995) verrattuna. Tupakoinnin laskusuunta Pohjoismaisten nuorten keskuudessa näyttäisi siis olleen pysähdyksissä vuosituhannen vaihteeseen tultaessa.
Tämän jälkeen nuorten tupakointi kuitenkin lähti nopeaan laskuun samanaikaisesti tapahtuneen vaihtoehtotuotteiden käytön kasvun kanssa. Viimeisimmän ESPAD-tutkimuksen (2019) mukaan pohjoismaisista nuorista tupakoi 5-22 prosenttia. Verrattuna edeltävän vuosituhannen viimeiseen ESPAD-tutkimukseen tupakoitsijoiden määrä on 2000-luvun kuluessa joko kutakuinkin puolittunut (Suomi, Tanska, Fär-saaret) tai tippunut kolmannekseen-viidennekseen aiemmasta (Ruotsi, Norja, Islanti).
Nyt käsillä olevassa tutkimuksessa edellä mainitun kaltaista tupakoinnin ja vaihtoehtotuotteiden käyttäjämäärän rinnakkaista kehitystä ei käsitellä käytännössä lainkaan. Vaihtoehtotuotteista puhutaan lähinnä niiden käytön huolestuttavana kasvuna ja mahdollisena ”porttina” tupakointiin tai nikotiinin käyttöön yleisesti ottaen tuomatta kuitenkaan esiin, millaisia muutoksia nuorten tupakoinnissa ja nikotiinituotteiden kokonaiskäyttäjämäärissä tosiasiallisesti on tapahtunut.
Siihen ilmeiseen mahdollisuuteen, että savuttomien nikotiinituotteiden käytön kasvu voisi tarkoittaa tupakoinnin syrjäytymistä haitattomammilla vaihtoehdoilla, tutkimuksessa ei paneuduta käytännössä lainkaan. Eri Pohjoismaista saadut tilastotiedot ovat kuitenkin jo pitkään osoittaneet nimenomaan tähän suuntaan. Alla muutamia esimerkkejä eri Pohjoismaiden kansallisten tilastojen pohjalta. (Huom. taulukot koskevat nikotiinituotteiden päivittäistä käyttöä, ja otoksissa ja ikäryhmissä esiintyy maakohtaista vaihtelua; kaikki taulukot kuitenkin koskevat nuorta väestönosaa eri Pohjoismaissa).
Nyt käsillä olevassa tutkimuksessa tupakoinnin ja vaihtoehtotuotteiden käyttäjämäärän rinnakkaiseen kehitykseen viitataan vain kerran, ja tällöinkin kielteisessä valossa: toteamalla, että islantilaisnuorten sähkösavukkeiden käytön kasvaessa vuosien 2015-2018 välillä tupakointi ei merkittävästi vähentynyt.
Ilmeinen johtopäätös kyseisestä huomautuksesta on, että koska sähkösavukkeiden käytöllä ei ole ollut merkittävää vaikutusta tupakoitsijoiden määrään, ne ovat lisänneet nuorten nikotiinin käyttöä houkuttelemalla nikotiinituotteiden pariin kokonaan uutta kuluttajakuntaa.
Kuva kuitenkin muuttuu kokonaan toisenlaiseksi, kun tupakoinnin ja sähkösavukkeiden käytön rinnalle nostetaan myös nuuskan käytössä tapahtuneet muutokset: kuten ensimmäisestä ylläolevista taulukoista voidaan havaita, 16-vuotiaiden islantilaisnuorten päivittäinen nuuskan käyttö on laskenut kutakuinkin samassa suhteessa sähkösavukkeiden käytön kasvun kanssa, vaikkakin pienellä viiveellä.
Sähkösavukkeiden käytön kasvu ei siis ole lisännyt nikotiinituotteiden käyttöä islantilaisnuorten keskuudessa, kuten tutkimuksessa esitetystä huomautuksesta voisi päätellä. Sen sijaan sähkösavukkeet näyttäisivät syrjäyttäneen nuuskan käyttöä. Tupakoitsijoiden määrän jyrkkä lasku — viidestätoista prosentista kolmeen ja puoleen prosenttiin — puolestaan oli tapahtunut jo vuotta 2015 edeltävänä aikana nuuskan käytön samanaikaisen ja -suuruisen kasvun yhteydessä.
Islantilaisnuorten tupakoinnin laskusuuntaus ei ole ollut täysin pysähdyksissä tämän jälkeenkään, vaan päivittäin tupakoivien 16-vuotiaiden määrä on vähentynyt edelleen 3,5 prosentista yhteen prosenttiin vuoteen 2020 mennessä — laskua on siis tapahtunut yli 70 prosenttia myös vuoden 2015 jälkeen. Kovin paljoa tupakoitsijoiden määrä ei luonnollisestikaan tästä enää voi laskea.
On itsestäänselvästi toivottavaa, että nuoret eivät käyttäisi mitään nikotiinituotteita. Myös savuttomien nikotiinituotteiden käyttöön liittyy riskejä, joita kenenkään ei kannata turhaan ottaa. Myöskään siltä tosiasialta ei kuitenkaan voida sulkea silmiä, että jos vaihtoehtotuotteet ovat tilastojen osoittamalla tavalla syrjäyttämässä ylivoimaisesti vaarallisinta nikotiinin käyttömuotoa, tupakointia, niillä on olemassa myös ilmeisiä kansanterveydellisesti positiivisia vaikutuksia.
Mikäli nikotiinituotteiden kokeilut ja käyttö ovat siirtymässä poltettavista tupakkatuotteista huomattavasti haitattomampiin vaihtoehtoihin, kyse on kansanterveydellisesti merkittävästä ilmiöstä, mitä tulisi tieteessä pystyä tarkastelemaan objektiivisesti tunnetun tutkimustiedon pohjalta. Tämä tarkoittaa sitä, että vaihtoehtotuotteiden käytön kasvun ja ”porttihypoteesin” ohella tulisi käsitellä yhtäläisesti myös sitä vaihtoehtoa, että ne saattavat myös vähentää tupakointia — etenkin, kun tilastot ovat jo pidempään osoittaneet kehityksen kulkevan juuri tähän suuntaan.