THL julkaisi 19.2. sähkösavukkeiden käyttöä Suomessa koskevan tiedotteen. [1]. Tiedot perustuvat suomalaisen aikuisväestön (15-64 -vuotiaat) sähkösavukkeiden käyttöä vuosina 2012–2014 käsittelevään tutkimukseen. [2].
THL:n mukaan sähkösavukkeiden käyttö on pysynyt koko aikuisväestön tasolla alhaisena ja tupakoimattomien keskuudessa olemattomana.
Koko aikuisväestöstä sähkösavukkeita käytti vuonna 2014 noin kolme prosenttia. Käyttäjämäärässä laskettuna tämä tarkoittaa, että Suomessa oli vuonna 2014 noin 110 000 höyryttelijää.
Päivittäin tupakoivista sähkösavukkeita käytti 13% ja satunnaisesti tupakoivista 4,5%. Tupakoimattomista 0,4% ja tupakoinnin lopettaneista noin 2% käytti sähkösavukkeita vuonna 2014. (Viimeksi mainitut luvut poikkeavat THL:n tiedotteesta, jossa käytetään tässä yhteydessä vuosien 2012-2014 keskiarvoa, ei vuoden 2014 lukuja).
Tilastojen tulkinnan ongelmallisuus
Tiedotteen mukaan sähkösavukkeita käyttävät päivittäistupakoitsijat olivat käyttäneet muita useammin myös nikotiinikorvaushoitotuotteita, kuten purukumia. ”Aiemmista tutkimuksista tiedämme, että sähkösavukkeita käytetään apuna tupakoinnin lopettamiseen. Nikotiinikorvaushoidossa epäonnistuneet ovat voineet siirtyä kokeilemaan lopettamista sähkösavukkeiden avulla”, toteaa THL:n asiantuntija Otto Ruokolainen.
Ylilääkäri Antero Heloman mukaan selkeä näyttö sähkösavukkeiden tehosta tupakoinnin lopettamisessa koko väestön tasolla kuitenkin puuttuu. Lisäksi Heloman mukaan savukkeiden ja sähkösavukkeiden yhteiskäyttö voi myös vahvistaa nikotiiniriippuvuutta.
Tiedotteesta ei käy ilmi, mihin Heloman käsitys savukkeiden ja sähkösavukkeiden rinnakkaiskäytön riippuvuutta lisäävästä vaikutuksesta perustuu. Näkemys voidaankin kyseenalaistaa ainakin väestötason vaikutusten osalta. Tutkimusten mukaan sähkösavukkeita käytetään pääsääntöisesti tupakoinnin vähentämiseen tai lopettamiseen. Mahdollisimman tehokkaasti nikotiinia elimistöön välittävien savukkeiden korvaaminen osittain tai kokonaan sähkösavukkeilla on puolestaan todennäköisemmin omiaan vähentämään väestön nikotiiniriippuvuutta kuin lisäämään sitä.
Toinen ongelmallinen kohta tiedotteessa on toteamus ”nuorten tilanne on hyvin erilainen aikuisiin verrattuna”, minkä jälkeen siirrytään tarkastelemaan nuorten sähkösavukekokeilujen määrää. Vertailu aikuisväestöön ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä tiedotteessa tai siinä käytetyssä tutkimuasaineistossa ei käsitellä aikuisväestön sähkösavukekokeiluja lainkaan, ainoastaan sähkösavukkeiden nykyistä käyttöä.
Koska kaikki kokeilut eivät suinkaan johda sähkösavukkeiden käyttöön, kokeilijoiden määrä on luonnollisesti käyttäjämäärää suurempi. Tästä johtuen jonkin tietyn ryhmän sähkösavukkeiden kokeilumäärä ei ole suoraan verrannollinen toisen ryhmän käyttäjämäärään. Tämän seurauksena nuorten sähkösavukkeiden käyttö, ts. kokeilujen määrä, näyttäytyy aikuisia huomattavasti suurempana, vaikka aikuisväestön sähkösavukekokeilujen määrää ei käytetyn aineiston pohjalta tosiasiallisesti edes tunneta.
Tilastojen epäselvä ristiinvertailu on johtanut virheelliseen uutisointiin medioissa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta otsikolla ”THL: Nuoret kokeilevat paljon aikuisia useammin sähkötupakkaa”. Tämä on ilmeinen asiavirhe, sillä aikuisväestön sähkösavukekokeilujen määrää ei käsitellä THL:n tiedotteessa millään tavalla.
Myös tiedotteessa annettu käsitys tupakoimattomien nuorten sähkösavukkeiden käytön huolestuttavuudesta on kiistanalainen jo THL:n omaankin tutkimusaineistoon nähden. THL:n tuoreen koululaisten tupakkatuotteiden käyttöä kartoittavan tutkimuksen mukaan ”Nikotiinisähkösavukkeen kokeilut ja käyttö olivat vähäisiä niiden keskuudessa, jotka eivät tupakoineet tai nuuskanneet”. [3]. Myös tiedotteessa hyödynnetyssä tutkimuksessa todetaan, että nuorista ”valtaosa sähkösavukkeita käyttäneistä on entuudestaan tupakoivia”.
Tämän perusteella tupakoimattomien sähkösavukekokeilut näyttäytyvät varsin marginaalisena huolenaiheena. Sitäkin marginaalisempana ottaen huomioon, että vuoden 2015 Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan 60% tupakoimattomista nuorista kokeilee nikotiinia kaikkein vaarallisimmassa muodossaan: polttamalla tupakkaa. [4].
Nuorten sähkösavukekokeilujen kohdalla olisikin syytä pohtia myös sitä mahdollisuutta, että sen sijaan että sähkösavukkeet lisäisivät nikotiiniriippuvaisten määrää, ne saattavat myös tarjota tupakkaa vaarattomamman ja heikommin addiktoivan vaihtoehdon nuorison keskuudessa muutoinkin runsaasti esiintyville nikotiinikokeiluille.
Tutkimusnäytön perusteella sähkösavukkeet eivät näyttäisi olevan ainakaan lisäämässä nikotiiniriippuvaisten määrää, sillä eri maissa tehtyjen kyselytutkimusten mukaan tupakoimattomien sähkösavukekokeilut ovat pysyneet lähinnä kokeiluina johtamatta sähkösavukkeiden säännölliseen käyttöön. Sen sijaan nuorten tupakointi on laskenut jyrkästi sähkösavukkeiden käytön lisääntyessä.
Selvyyttä kysymyksenasetteluun
Kaikkiaan THL:n tilastoista ilmenee, että sähkösavukkeiden käyttöä Suomessa koskevat tilastotiedot kaipaavat kipeästi tarkentamista. Koska sähkösavukkeiden käyttötarkoitus ja vaikutus tupakointiin ovat kansanterveydellisesti ja lainsäädännöllisesti sähkösavukkeiden käytön keskeisimpiä kysymyksiä, niiden tulisi näkyä myös tilastotutkimusten kysymyksenasettelussa.
Relevanttien johtopäätösten tekeminen helpottuisi huomattavasti jo muutamalla selventävällä lisäkysymyksellä: Tupakoivatko sähkösavukkeiden käyttäjät ennen sähkösavukkeiden käytön aloittamista? Onko tupakointi sen jälkeen vähentynyt/lisääntynyt/loppunut/pysynyt ennallaan?
Samat kysymykset olisi aiheellista esittää myös sähkösavukkeita joskus käyttäneille tupakoinnin ja sähkösavukkeiden käytön välisen yhteyden hahmottamiseksi myös sähkösavukkeiden käytön jo lopettaneiden keskuudessa.
Tämänkaltaista dataa on saatavissa esim. Eurobarometristä, ja on enemmän kuin toivottavaa, että samaan päästäisiin myös Suomessa. Juuri näiden tietojen puuttuminen aiheuttaa THL:n ylilääkärin itsensäkin esiinnostamat ongelmat: sen, ettei tilastojen perusteella voida tehdä johtopäätöksiä sähkösavukkeiden toimivuudesta tupakoinnin lopettamisessa ja savukkeiden ja sähkösavukkeiden rinnakkaiskäytön vaikutuksesta nikotiinituotteiden kokonaiskäyttöön.
Uuden tupakkalain vaikutuksista
Tiedotteessa sivutaan myös tulevaa tupakkalakia, jonka todetaan parantavan merkittävästi sähkösavukkeiden saatavuutta. Myös tämä käsitys on vahvasti kyseenalainen, sillä vaikka tupakkalakiuudistus tuo nikotiinilliset sähkösavukkeet Suomen markkinoille, se sisältää myös monia muutoksia, jotka toteutuessaan heikentäisivät olennaisesti sähkösavukkeiden saatavuutta. Pahimmassa tapauksessa ne estäisivät sähkösavukkeiden käytön kokonaan. [5]. (Hallituksen uusi esitys tupakkalaiksi, artikkeli aiheesta).
Ilmeisin heikennyksistä on ns. tupakan maun jättäminen ainoaksi sähkösavukkeissa sallituksi mauksi. Mitä tällä käytännössä tarkoitetaan, jää epäselväksi, sillä tosiasiassa myös ns. tupakanmakuisissa nesteissä käytetään muita makuaineita kuin pelkästään ”tupakan” makua.
Ennen kaikkea, kuten käyttäjäkunnan keskuudessa hyvin tiedetään, sähkösavukenesteiden ”tupakkamaku” ei vastaa lähimainkaan tupakan makua eikä sen sallittavuutta/muiden makuaineiden kieltämistä savukkeissa ja sähkösavukkeissa näin ollen voida millään tavalla rinnastaa toisiinsa.
Ehdoton enemmistö sähkösavukkeiden käyttäjäkunnasta käyttääkin sähkösavukkeissa muita kuin ns. tupakanmakuisia nesteitä. Makuaineet myös koetaan erittäin tärkeäksi tekijäksi tupakoinnin korvaamisessa sähkösavukkeilla.
Jos muut kuin ”tupakan” maku kielletään valmiissa sähkösavukenesteissä, on odotettavissa, että tarkoitukseen tullaan hyödyntämään muita, yleisesti saatavilla olevia elintarvikemakuaineita. Tämä puolestaan aiheuttaa täysin turhan terveysriskin, sillä kaikki makuaineet eivät sovellu sähkösavukkeissa höyrystettäviksi. Tilannetta pahentaa entisestään se, että koska makuaineiden käyttö sähkösavukkeissa on kielletty, kulloisenkin makuainevalmisteen soveltuvuus kyseiseen tarkoitukseen ei voi ilmetä myöskään tuotetiedoista.
Käytännössä makuaineiden käyttö sähkösavukeissa – ns. tupakanmakua lukuunottamatta – siis tiputettaisiin valvonnan ulkopuolelle sen sijaan, että turvallisuutta ja valvontaa parannettaisiin. Samaan johtaisi myös sähkösavukenesteiden salakuljetuksen oletettava lisääntyminen, mikäli lakiesitys toteutetaan nykyisessä muodossaan.
Kaikkiaan sähkösavukenesteiden maun rajoittaminen tupakan makuun on laiksi aivan liian epämääräinen. Mikä neste määritellään tupakanmakuiseksi, kun tupakan makua ei ylipäätäänkään ole pystytty siirtämään sähkösavukkeisiin erityisen onnistuneesti? Kuka päättää, milloin neste on tupakanmakuinen? Tai milloin se on liikaa jonkin muun makuinen, ja millä kriteereillä?
Hallituksen tupakkalakiesityksen mukaan laajamittainen makuainekielto on Suomen lisäksi harkinnassa vain yhdessä EU-maassa (Unkarissa). Jo tämän perusteella voidaan päätellä, ettei se vastaa yleiseurooppalaista käsitystä sähkösavukkeiden oikeasuhtaisesta sääntelystä.
Toinen merkittävistä heikennyksistä on etämyyntikielto. Tupakkaa on saatavissa kaikkialta. Kuka tahansa osaa myydä tupakkaa. Sähkösavukkeille sitä vastoin ei ole kattavaa myyntiverkostoa Suomessa. Lisäksi sähkösavukkeiden kaltaisten elektroniikkatuotteiden myynti ja korkeatasoisen tuotevalikoiman ylläpito vaativat asiantuntemusta, jota suomalaisilla päivittäistavaraliikkeillä ei ole. Alan erikoisliikkeitä puolestaan löytyy Suomesta vain harvoja.
Näin ollen makuainerajoitus ja etämyyntikielto heikentäisivät olennaisesti sähkösavuketuotteiden saatavuutta, laatua ja tuotevalikoimaa, toisin kuin tupakkatuotteiden kohdalla. Käytännössä ne romahduttaisivat sähkösavukkeiden kilpailuaseman savukkeisiin nähden ja siten ylläpitäisivät tupakointia vaarattomampaan vaihtoehtoon siirtymisen sijasta.
Kuten jo näistä seikoista on nähtävissä, on lainsäädännöllisesti ristiriitaista ja epäsuhtaista pyrkiä sääntelemään savukkeita ja sähkösavukeita toisiaan vastaavalla tavalla. Ne ovat yksinkertaisesti aivan liian erilaisia tuotteita.
Viitteet
1. THL: Tupakoivat aikuiset käyttävät yhä useammin sähkösavukkeita, koko väestössä käyttö vähäistä. 19.2.2016. https://www.thl.fi/fi/-/tupakoivat-aikuiset-kayttavat-yha-useammin-sahkosavukkeita-koko-vaestossa-kaytto-vahaista
2. Ruokolainen O, Ollila H, Sandström P & Heloma A.: Kiistanalainen sähkösavuke – käytön yleisyys, muutokset ja taustatekijät. Yhteiskuntapolitiikka 81, 1/2016. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129971/YP1601_ruokolainen.pdf?sequence=2
3. THL: Tupakkatuotteiden yhteiskäyttö yläkouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa 2000–2015. Helmikuu 2016. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129898/URN_ISBN_978-952-302-612-4.pdf?sequence=1
4. STM: Nuorten terveystapatutkimus 2015, s. 21. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126379/URN_ISBN_978-952-00-3592-1.pdf?sequence=1
5. Hallituksen esitys eduskunnalle tupakkalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. http://stm.fi/documents/1271139/1979378/Hallituksen+esitys+eduskunnalle+tupakkalaiksi.pdf/d60fb6ff-808c-4742-8684-9293dcf8378b