STM ja tupakkalain valmistelu 3

EU:n tupakkadirektiivi, ns. TPD2, hyväksyttiin 20.5.2014 ja jäsenvaltioille annettiin kaksi vuotta saattaa se voimaan. Suomessa lakiesityksen valmisteli Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) neuvottelevan virkamiehen, Meri Paavolan johdolla, joka on myös Savuton Suomi 2030 tieteellisen neuvottelukunnan jäsen. On kyseenalaista, voiko aktiivisesti tupakka- ja höyrytinvastaista politiikkaa ajavan tahon edustaja suhtautua puolueettomasti tupakkalainsäädännön valmisteluun. Kielteinen suhtautuminen höyryttimiinhän ei suinkaan ole kansanterveydellisesti mikään itsestäänselvyys, kuten on nähtävissä esimerkiksi Englannin terveysviraston myönteisestä asenteesta höyryttelyyn ja yleensäkin tupakoinnin haittoja vähentävään tupakkapolitiikkaan.

Höyryttimien, eli sähkösavukkeiden, sääntelyn kohdalla STM sitten lisäsikin lakiin omia kansallisia lisäyksiään, kuten täysi makuainekielto ja etämyyntikielto. Makuainekiellosta tosin EU:n komissio ärähti, ettei tämä käy, joten viimeisimmässä esityksessä ainoastaan tupakkamakuiset höyryttimissä käytettävät nesteet sallitaan.

Tupakkamakua ei ole sen koommin kukaan määritellyt, joten jopa tuo päätös osoittaa STM:n täyttä tietämättömyyttä siitä, mitä he ovat lailla säätämässä.

Myös etämyynnissä lainsäätäjä on ollut täysin tietämätön kieltämällä kotimaisten liikkeiden, joita on kymmeniä, harjoittaman etämyynnin heti lain tultua voimaan mutta sallien rajat ylittävän etämyynnin aina 1.1.2017 saakka. Tämäkin osoittaa, että heidän tietämyksensä höyryttimien etämyynnistä on nolla: he vain olettavat, että kuluttajat tilaavat tuotteensa ulkomailta, lähinnä ETA-maista, eivätkä Suomesta.

Myös oletus siitä, että höyrytin olisi tupakan kaltainen geneerinen tuote, tukee heidän tietämättömyyttään: höyrytinmarkkinoilta löytyy satoja erimerkkisiä laitteita, joita ainoastaan alan erikoisliike pystyy myymään. Tupakkayhtiöillä on yleisesti alle 10 merkkiä savukkeita valikoimissaan, joten heille lupamaksujen hoitaminen ei ole ongelma ja heillä on erittäin hyvin rakennettu myyntiketju: saahan niitä lähes jokaisesta kaupasta, kioskista ja huoltoasemalta, kun taasen höyryttimien myynti on keskittynyt harvoihin erikoisliikkeisiin.

Myöskään lain taloudellisten vaikutusten arviointia ei ole tehty: on vain todettu, että Suomessa on kuusi liikettä, joiden työllistävä vaikutus on niin pieni, että nuo työpaikat voi uhrata.

Höyrytin edustaa haittojen vähentämistä, eli vaihdetaan haitallinen tuote (tupakka) huomattavasti haitattomampaan (höyrytin). Tämä ajatusmalli ei tosin suomalaiseen tupakkapolitiikkaan sovi vaan STM pitää tiukasti kiinni ’lopeta tai kuole’ ajatusmaailmasta. Koko Savuton Suomi 2030-idea taitaakin olla se, että estetään uusien tupakoitsijoiden syntyminen ja odotetaan, että nykyiset kuolevat. Näin saavutetaan asetettu tavoite.

Tämä ajatusmalli sopii erinomaisesti sekä tupakka- että lääketeollisuudelle: tupakoitsijat sairastuvat keuhkosyöpään ja heitä lääkitään kalleilla syöpälääkkeillä, puhumattakaan muista tupakoinnin aiheuttamien sairauksien, kuten keuhkoahtaumataudin, hoitokustannuksista. Lääkeyhtiöillehän terve ihminen ei ole tuottava asiakas: mitä sairaampi, sen parempi.

Lisäksi markkinoilla olevat nikotiinikorvaushoitotuotteet ovat tehokkuudessaan sangen vaatimattomia, joten tupakointia lopettamaan haluava onkin noidankehässä: käytetään jonkin aikaa tehottomia nikotiinikorvaushoitotuotteita ja palataan takaisin tupakoimaan ja jonkin ajan kuluttua kokeillaan taas samoilla tehottomilla tuotteilla tupakoinnin lopettamista. Tämä on ollut ns. status quo ennen höyryttimien tuloa markkinoille.

Laissa on myös määritelty höyryttimissä käytetyn nesteen matkustajatuonnin raja, joka on 10 ml. Perusteluna on se, että kun yhdessä savukkeessa on nikotiinia 1 mg niin kartongissa sitä on 200 mg. 10 ml 20 mg/ml nesteessä on myös sama määrä nikotiinia. Tosiasiassa yksi savuke sisältää nikotiinia yli 10mg ja paloprosessissa suurin osa siitä tuhoutuu. Tuo 1 mg/savuke nikotiinisisältöarvo onkin saatu mittaamalla yhden savukkeen tuottamasta savusta. Tämäkin osoittaa STM:n täyttä tietämättömyyttä höyryttimistä.

Esimerkiksi minulla menee päivässä höyrytellen noin 8 ml nestettä, mikä STM:n mukaan vastaa 9:ää askia, eli 180 tupakkaa päivässä. Oikeampi tuontiraja olisi 50-100ml, joka vastaa noin viikon kulutusta, samoin kuin keskivertotupakoitsijalla, joka polttaa askin päivässä.

Suomalaiset höyrytinkauppiaat ovatkin ilmaisseet huolensa siitä, mitä saa myydä ja miten 20.5.2016 jälkeen, sillä STM ei ole toimittanut direktiivissä vaadittujen höyryttimien teknisiä spesifikaatioita. Näihin kuuluvat vuotamaton täyttö, sormeilematon (tamperproof) rakenne sekä vakioitu annos.

Lisämausteensa lainsäädäntöön tuo se, että tässä laissa höyryttimiä säädellään tiukemmin kuin tupakkaa, sillä niiltä, toisin kuin tupakalta, vaaditaan emissiotestiä. Tuo vaatimus tulee karsimaan, kustannuksista johtuen, markkinoille tulevien laitteiden ja nesteiden määrää radikaalisti. Pelkkien nesteiden kohdalta ei ole edes mietitty, miten tuo toteutetaan ja millä laitteella. Tupakkayhtiöille riittää ainoastaan ilmoitus tupakkaan lisätyistä aineista. Jälleen yksi osoitus tietämättömyydestä ja tupakan suosimisesta.

Koko lainsäädäntöä, koskien höyryttimiä, onkin ajanut ideologia eikä faktat, joiden pitäisi olla lainsäädännössä perusta. Lain perustelut sisältävät lukuisia ’saattaa aiheuttaa’ tyylisiä lauseita, kuten nuoret saattavat siirtyä tupakoimaan kokeiltuaan höyryttimiä. Tuostahan ei ole näyttöä mistään päin maailmaa: päinvastoin höyryttimien yleistymisen myötä nuorten tupakointi on kaikkien aikojen alhaisinta.

Nyt STM on tehnyt hallituksen esityksen laiksi, jonka vaikutukset kohdistuvat tähän mennessä tehokkaimpaan tupakoinnin lopettamiseen käytettyyn valmisteeseen, joka ei edes sisällä tupakkaa, huomattavasti raskaammin kuin itse tupakkaan. On mahdotonta nähdä, millä tavalla yhtälö voisi toimia kansanterveyttä edistävällä tavalla. Sen sijaan tupakointia höyryttelyn sijasta suosivan sääntelymallin negatiiviset seuraukset Suomen 900 000 tupakoitsijalle ja yli sadalletuhannelle höyryttelijälle ovat ilmeiset.

Lopputuloksena onkin laki, joka suojelee tupakointia ja tulee sitä ikävä kyllä lisäämään eikä vähentämään, jonka piti lain tarkoituksen olla.