Viime viikolla Yle uutisoi JAMA Pediatrics -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan sähkösavukkeita kokeilleet saattavat aloittaa muita todennäköisemmin myös varsinaisen tupakoinnin.
Tutkimuksessa analysoitiin yhdeksän tutkimuksen aineistot, jotka koostuivat 17 000:n 14-30-vuotiaan seurantatiedoista. ”Analyysin perusteella sähkötupakkaa kokeilleista tai käyttävistä noin 30 prosenttia aloitti tupakoinnin seurantojen aikana, kun samoin kävi vain kahdeksalle prosentille osallistujista, jotka eivät olleet edes kokeilleet sähkötupakkaa. Sama havaittiin tutkimuksissa, joissa tarkasteltiin kuukauden sisällä poltettuja savukkeita”, tiivistää Yle Uutiset tutkimustuloksia.
Tutkimus on kuitenkin jo ehtinyt kohdata myös kritiikkiä muun tutkimusyhteisön taholta (ks. täältä ja täältä). Yleisin kritiikin kohde on se, että tutkimus antaa ymmärtää sähkösavuke- ja tupakkakokeilujen välillä vallitsevan suoraviivaisen syy-seurausuhteen, vaikka siinä ei sellaista pystytä osoittamaan: samat nuoret olisivat saattaneet kokeilla tupakointia ilman sähkösavukekokeiluakin. Tätä voidaan pitää jopa todennäköisenä, sillä sähkösavukekokeilu ilmaisee jo itsessään kiinnostusta ns. tupakkatuotteita ja kenties laajempaakin alttiutta auktoriteettejä uhmaavaa riskikäyttäytymistä kohtaan.
Itse asiassa jo käsite ”tupakoinnin aloittaminen” on ongelmallinen, sillä tutkimuksessa ei eritellä pelkkiä tupakkakokeiluja säännöllisempään tupakointiin ryhtymisestä. Tutkimus ei siis käsittele sitä, kuinka moni sähkösavukkeita käyttäneistä on sittemmin aloittanut tupakoinnin, vaan kuinka moni joskus yhdenkin imaisun sähkösavukkeesta ottaneista on jälkeenpäin ottanut yhdenkään henkosen savukkeesta.
Yksittäistä tupakkakokeilua ei voida kutsua ”tupakoinnin aloittamiseksi”, jos se ei tosiasiallisesti ole aloittanut mitään, ts. jatkuvaluonteisempaa tupakointia. Tuoreessa muistissa on taannoinen tutkimus, jonka niinikään väitettiin osoittavan sähkösavukkeiden käytön lisäävän tupakoinnin todennäköisyyttä. Tosiasiassa kyseisessä tutkimuksessa löydettiin vain neljä ensin sähkösavuketta ja sen jälkeen tupakointia kokeillutta nuorta eikä heistäkään kukaan ollut polttanut yhtä-kahta savuketta enempää kuluneen vuoden aikana.
JAMA Pediatrics -lehden tutkimuksesta ei myöskään käy ilmi asian toinen puoli: kuinka moni nuori on aloittanut sähkösavukkeiden käytön tupakoituaan ensin ja mahdollisesti sitä kautta päässyt eroon tupakasta. Muiden tutkimusten pohjalta kuitenkin tiedetään, että sähkösavukkeita kokeillaan ja käytetään etupäässä tupakoitsijoiden tai sähkösavukkeiden avulla tupakasta eroon päässeiden ex-tupakoitsijoiden keskuudessa. Tupakoimattomien sähkösavukekokeilut ovat huomattavasti harvinaisempia ja tyrehtyvät tyypillisesti heti alkuunsa.
Professori Peter Hajek, Queen Mary University of London -yliopiston tupakkariippuvuustutkimuksen yksikön johtaja, tiivistää tähänastista tutkimusnäyttöä seuraavasti: ”Muut tutkimukset osoittavat yhdenmukaisesti, että sähkösavukkeita kokeilleet nuoret eivät juuri koskaan etene säännölliseen käyttöön. Sähkösavukekokeilut eivät johda tupakoimattomia höyryttelyyn, saati sitten tupakointiin. Höyryttelyn kokevat houkutteleviksi tupakoitsijat, joille se on portti POIS tupakoinnista [korostus Hajekilta]. Sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa sähkösavukkeiden markkinoilletulo yhdistyy nuorison tupakoinnin ennennäkemättömään laskuun.”
Myös yhdysvaltalainen kansanterveys- ja tupakkasääntelyasiantuntija dr. Joel Nitzkin näkee muun tutkimusnäytön romuttavan käsityksen sähkösavukkeiden tupakointia lisäävästä vaikutuksesta. Hänen mukaansa sähkösavukkeiden vaikutus nuorison tupakointiin on jo nähtävissä yhdysvaltalaisen terveysviranomaistaho CDC:n (Centers for Disease Control and Prevention) vuotuisista sähkösavukeraporteista, joista viimeisin julkaistiin juuri tässä kuussa. Sen, kuten aiempienkin raporttien, mukaan nuorten tupakointi on laskenut merkittävästi lähes joka vuosi sähkösavukkeiden käytön kasvun rinnalla.
CDC:n raportit osoittavat myös sen, ettei sähkösavukkeiden käytön kasvu ole lisännyt nikotiinituotteiden kokonaiskulutusta. Nitzkinin mukaan tämä vahvistaa vuosi vuodelta sitä käsitystä, että kiinnostus sähkösavukkeita kohtaan rajoittuu niihin nuoriin, jotka sähkösavukkeiden puuttuessa käyttäisivät jotain muuta nikotiinituotetta: jos sähkösavukkeet houkuttelisivat merkittävissä määrin myös niitä nuoria, jotka eivät muutoin käyttäisi nikotiinituotteita lainkaan, tulisi sähkösavukkeiden käytön kasvun näkyä myös nikotiinituotteiden kokonaiskulutuksen jatkuvana kasvuna.
Useat tutkijat ovatkin tuoneet jo aiemmin esille, että sähkösavukkeilla saattaa olla tupakointia syrjäyttävä vaikutus paitsi tupakoinnin lopettamisen keinona, myös tupakointia ennaltaehkäisevänä vaihtoehtona niille nuorille, jotka joka tapauksessa kokeilisivat jonkinlaista nikotiinituotetta: monelle tupakkakokeiluille alttiille nuorelle saattaa riittää pelkkä sähkösavukekokeilu tupakkakokeilun sijasta. Kyseisen tutkimuksenkin mukaan enemmistö sähkösavukkeita kokeilleista, 70 prosenttia, ei enää sen jälkeen kokeillut tupakointia.
JAMA Pediatrics -lehden artikkeli on kuitenkin aivan liian umpimähkäinen vastatakseen tähän tai mihinkään muuhunkaan olennaiseen kysymykseen sähkösavukkeiden ja tupakoinnin välisestä suhteesta: Nitzkinin mukaan ainoa johtopäätös, mitä tutkimuksen pohjalta voidaan kohtuudella tehdä, on se, että nuoret, jotka ovat kiinnostuneita nikotiinituotteiden tai muiden heiltä kiellettyjen tuotteiden kokeilemisesta, kokeilevat todennäköisemmin sekä sähkösavukkeita että savukkeita kuin ne nuoret, joita kyseisenkaltaiset kokeilut eivät kiinnosta lainkaan. Tuloksessa ei sinänsä ole mitään yllättävää: on jo pitkään tiedetty, että nikotiinituotteista kiinnostuneet nuoret kokeilevat usein monia erilaisia nikotiinivalmisteita.
Saman voidaan sanoa pätevän kiinnostuksen kohteisiin ylipäätäänkin. Liikunnasta kiinnostuneet kokeilevat todennäköisemmin useampia eri lajeja ja liikuntavälineitä kuin epäliikunnalliset ihmiset tai, kuten professori Hajek toteaa, ”valkoviiniä kokeilleet kokeilevat todennäköisemmin myös punaviiniä kuin täysraittiit, mutta ei ole terveen järjen mukaista ajatella, että valkoviinin poistaminen markkinoilta vähentäisi punaviinin juontia”.
Itse asiassa ajatusta voidaan viedä tätäkin pidemmälle. Mitä enemmän vaihtoehtoja vähennetään, sitä todennäköisemmin jäljelle jäävien tuotteiden käyttö lisääntyy: vannoutuneimmatkin valkoviinin ystävät kääntyisivät punaviinin tai muiden alkoholijuomien puoleen, jos valkoviinin myynti lopetettaisiin.
Tupakkapolitiikassa tämä tarkoittaa sitä, että mitä enemmän vaarattomampia vaihtoehtoja rajoitetaan, sitä enemmän kulutusta ohjataan kaikkein vaarallisimpaan ja tehokkaimmin riippuvuutta aiheuttavaan vaihtoehtoon: poltettaviin savukkeisiin.
Suomen tupakkapolitiikan ongelmana onkin se, että sähkösavukkeisiin suhtaudutaan kuin tupakointia korvaaville tuotteille ei olisi minkäänlaista tarvetta, vaikka tiedetään, että Suomessa on edelleen yli 800 000 tupakoitsijaa ja noin 60 prosenttia nuorista tekee tupakkakokeiluja.
Yhtä jyrkkää sähkösavukesääntelyä ei harjoiteta missään muualla Euroopassa. Suomi on ainoa maa maailmassa, joka on nostanut viralliseksi tavoitteekseen nikotiinin – ja sitä myöten myös tupakointia korvaavien vähäriskisten nikotiinituotteiden – käytön lopettamisen jo ennen kuin tupakoinnistakaan on päästy likimainkaan eroon.
Lähteet
Soneji, Amir (et al.): Association Between Initial Use of e-Cigarettes and Subsequent Cigarette Smoking Among Adolescents and Young Adults. A Systematic Review and Meta-analysis. JAMA Pediatrics, published online June 26, 2017.
Yle Uutiset 20.7.2017: Sähkötupakkaa kokeilevat tarttuvat todennäköisemmin myös varsinaiseen tupakkaan. (Lähde: Uutispalvelu Duodecim).
Expert reaction to review of e-cigarettes and smoking in young adults. Science Media Centre 26.6.2017.
Nitzkin, Joel: Comments Re: ‘Association between initial use of e-cigarettes and subsequent cigarette smoking among adolescents and young adults’. RStreet 8.7.2017.