EU:n tulevan tupakkadirektiivin valmistelu aloitettiin jo 2010, jolloin höyryttimet alkoivat vähitellen yleistyä Euroopassa. Tuolloin ne olivat lähinnä savukkeita vastaavien näköisiä, joten sekä lääke- että tupakkateollisuus käytti valtavia summia rahaa saadakseen ne sisällytettyä tulevaan direktiiviin. EU:n komission tekemä markkina-analyysi perustui näihin tuotteisiin, joten koko direktiivikäsittelyn ajan oltiin säätelemässä vuoden 2009/2010 markkinoilla olleita laitteita.
Säätelyratkaisuna niille ajettiin lääkeluokittelua, sillä ne sisältävät nikotiinia, samoin kuin lääketeollisuuden nikotiinikorvaushoitotuotteet, joten se olisi siten niille sopiva säätelykehys. Myös suurin osa EU:n jäsenvaltioiden terveysministereistä kannatti tätä lähtökohtaa, sillä pelkona oli nuorten siirtyminen tupakoimaan höyryttimien kautta: olihan tulevan tupakkadirektiivin keskeinen tarkoitus ehkäistä nuoria aloittamasta tupakointia. Myös makunesteiden ajateltiin houkuttelevan nuoria kokeilemaan höyryttimiä ja sitä kautta päätyä tupakoimaan.
Kuitenkin EU:n parlamentti hylkäsi niin lääkeluokittelun kuin makurajoitukset parlamentin äänestyksessä eurooppalaisten höyryttelijöiden painostuksesta syksyllä 2013. Tämä ei kuitenkaan estänyt EU:n komissiota ajamasta suljettujen ovien takana omaa ehdotusta, jossa höyryttimiin alettiin soveltaa lääkelaitelaista asetuksia, kuten vakioitu annos, vuotamaton täyttö ja rajattu nestetilavuus niin laitteiden nestekapasiteetissa kuin täyttönestepulloissa.
Näitä rajoituksia perusteltiin nikotiiniin myrkyllisyydellä, joka perustui yli 100 vuotta vanhaan lääketieteelliseen artikkeliin, jossa yksi henkilö oli tehnyt kokeita itsellään ja todennut omakohtaisten kokemusten perusteella nikotiiniin ns. LD50 arvon olevan 60mg aikuisilla. Todellisuudessa tuo LD50 on viimeisimpien, rottakokeiden perusteella tehtyjen tutkimusten mukaan 500-1000mg verenkierrossa, eikä nieltynä.
Tästä sumplimisesta syntyi tupakkadirektiivin artikla 20, joka säätelee höyryttimiä mm. seuraavasti:
- suurin sallittu nikotiinipitoisuus on 20mg/ml, tämän ylittävät valmisteet vaativat lääkeluokituksen
- uudelleen täytettävien atomisaattorin enimmäistilavuus on 2ml
- nikotiinia sisältävien täyttöpullojen koko on enintään 10ml
- höyrytin pitää pystyä täyttämään ohjeiden mukaisesti vuotamattomasti
- lisäksi höyryttimen pitää antaa vakioitu annos normaalissa käyttöolosuhteessa
- valmistajien pitää toimittaa myytävän tuotteen toksilogiset mittaukset jokaisesta myymästään tuotteesta 6 kuukautta ennen myynnin aloittamista
- lisäksi myyjien pitää ilmoittaa myyntimäärät vuosittain valvontaviranomaisille
Direktiivi hyväksyttiin 20.5.2014 ja Sosiaali- ja Terveysministeriö antoi oman ehdotuksensa lainsäädäntöä varten vain reilun kuukauden kuluttua direktiivin hyväksymisestä kesällä 2014. Tämä ehdotus säännellä höyryttimiä sisältyy heidän julkaisuun polku savuttomaan Suomeen vuonna 2040. Kuitenkin pitää huomioida, ettei sähkösavuke nimestään huolimatta sisällä lainkaan tupakkaan.
Suomen lainsäädäntökaaren mukaan hallitus tekee lakiesityksen, jonka Eduskunta joko hyväksyy tai hylkää. Kuitenkin Suomessa nykyään vaaleilla valitsemattomat ministeriöt valmistelevat lait, jonka Valtioneuvosto käytännössä kritiikittä hyväksyy, joten Sosiaali- ja terveysministeriön ehdotuksella on suuri todennäköisyys mennä vailla muokkausta läpi.
He ovatkin myöntäneet, että tuohon lakiehdotukseen on laitettu kaikki tupakkapoliittiset keinot vähentää tupakointia mitä he ovat vain maailmalta kopioineet. Taisi heitä harmittaa huono sijoitus tupakkapoliittisten keinojen käyttöjen vähäisyys Eurooppalaisessa vertailussa, jossa Suomi sijoittui sijalle 9. Ruotsi, jossa aikuisväestön tupakointi on maailman vähäisintä, sijoitus oli vielä huonompi: 11. Keinojen vaikutusta tuossa tupakoinnin vähenemiseen tutkimuksessa ei arvioitu.
Höyryttimien perusajatus on haittojen vähentäminen: tupakoitsijat polttavat tupakkaa nikotiinin takia mutta kuolevat savun aiheuttamiin sairauksiin. Poistamalla palamiskaasut ja jättämällä jäljelle nikotiini päästään vähintään 95% haitattomampaan tuotteeseen. Suomessa lait perustuvat haittojen vähentämiseen kuten esimerkiksi autojen lakisääteiset turvavarusteet: turvavyöt, turvatyynyt jne. Kuitenkin STM:n mukaan Suomen tupakkalain henki on se, että haittojen vähentämiseen perustuvien tuotteiden markkinoille saattaminen pitää kieltää.
Tupakoitsijat tietävät omakohtaisesti, että tupakoinnin lopettaminen on sangen vaikeaa ja ilman höyryttimiä jäljelle jää vaihtoehdoksi lopettamiseen joko ilman apuvälineitä tehtävä lopetus tai turvautuminen lääketeollisuuden tarjontaan. Molempien keinojen epäonnistumisprosentti on sangen korkea, noin 90.
Käytännössä STM tarjoaa ainoastaan tupakoinnin lopetusmalliksi ’lopeta tai kuole’ tyylistä ohjeistusta. He myös haluavat pitää kiinni nikotiinin lääkeluokittelusta, vaikka kaikissa Euroopassa käydyissä oikeuden käynneissä on todettu, ettei nikotiinilla ole ihmisen farmakologiaan vaikuttavia ominaisuuksia sen enempää kuin ruualla: nikotiini nostaa hetkellisesti niin verenpainetta kuin sydämensykettä. Tuo hetkellinen jää jotenkin aina heiltä, kuin muiltakin höyryttimiä vastustavilta, sanomatta.
Lääkeluokittelu vaatii aineelta, joko farmakologisia vaikutuksia ihmisen elimistöön tai tuotteen esitetään aiheuttavan terveysvaikutuksia. Esimerkiksi ’höyryttely auttaa lopettamaan tupakoinnin’ on terveysväittämä mutta ’höyryttely on haitattomampaa kuin tupakointi ’ei ole, sillä tuolle haitattomammalle löytyy tieteellistä näyttöä. Tosin viimeisimmän Cochrain koontitutkimuksen mukaan höyryttelyn tehosta tupakoinnin lopettamiseen löytyy niukasti tieteellistä näyttöä mutta niiden tehokkuus oli vähintään samaa tasoa kuin nikotiinikorvaushoitotuotteilla.
STM esittää myös höyryttimien käytön kieltämistä samoissa paikoissa missä tupakointi on kielletty. Perusteeksi he esittävät, että joku saattaa luulla sitä tupakoinniksi. Tämä on sangen hatara peruste laiksi, sillä pelkän luulon takia ei 2000-luvun Suomessa lakeja pidä säätää. Tuolla ’saattaa ehkä jossakin tilanteessa aiheuttaa väärinkäsityksen’ perusteella voisi jopa kieltää virvoitusjuomien nauttimisen julkisissa paikoissa, sillä se saattaa näyttää alkoholijuomien nauttimiselta. Parasta olisi jättää tilojen haltijoiden päätettäväksi, onko höyryttely sisätiloissa sallittua vai ei. Hoivayhteiskunnan antamien lakien säätämistä pitää välttää.
Lisäksi STM:n ehdotus sisältää selvityspyynnön siitä, että ETA-maista tapahtuvaa nikotiininesteiden etämyynti pitäisi kieltää vedoten siihen, että alaikäiset saattavat saada nikotiinia sisältäviä tuotteita helposti haltuunsa. Tuota huolta perustellaan höyryttimien käytön aiheuttamalla porttiteorialla, jossa höyryttimiä kokeillut nuori siirtyy tupakoimaan. Porttiteoriaa ei tosin ole onnistuttu todistamaan.
Lukuisat tutkimukset, mm THL:n yläkoululaisten höyryttelystä (Ollila et al 2015) ovat löytäneet ainoastaan muutamia henkilöitä, jotka höyryttelevät ilman tupakointitaustaa. Toki nuo tutkimukset kuvaavat kyselyn aikaista tilannetta eikä niistä voi varsinkaan kaksoiskäytön osalta sanoa kumpaa tapaa henkilö ensin käytti. Itse asiassa höyryttimien yleistyminen on johtanut nuorten tupakoinnin vähentymisen nopeutumiseen.
Lopuksi STM varaa vielä mahdollisuuden muuttaa ehdotustaan ja tulevaa lainsäädäntöä nopeasti, jos tutkimustieto höyryttimistä sitä edellyttää. Olettaisin tämän tarkoittavan ennemmin rajoitusten tiukentamista kuin löysäämistä.
Mutta miten tähän höyryttelyvastaisuuteen on päädytty? Eikö tupakoinnin vastustajien mielestä markkinoille tullut tuote, joka sekä kiinnostaa tupakoitsijoita vaihtamaan tupakointi siihen ja siten lopettamaan tupakointi olisi heidän täyttymys?
Nykyisen tupakkapoliittisen ilmapiirin mukaan ei, sillä kyseinen tuote tulee niin tupakka- kuin lääketeollisuuden ulkopuolelta. Tupakoinnin vastustajilla on sangen läheiset välit lääketeollisuuden kanssa, jonka tuotteiden kanssa höyrytin kilpailee tupakoitsijoiden huomiosta, joten he puolustavat omia ideologioitaan tarjota vain lääketeollisuuden tuotteita ja samalla mustamaalata höyryttimiä. GlaxoSmithKlinen toimitusjohtajakin totesi höyryttimien yleistymisen aiheuttaneen laskun heidän tuotteidensa myynnissä.
Luultavasti suurin vaikuttaja STM:n mielipiteeseen on Maailman Terveysjärjestö WHO, jonka tupakkapuitesopimuksen Suomikin on allekirjoittanut. Tuon puitesopimuksen mukaisesti Suomessa kiellettiin tupakointi mm. ravintoloiden sisätiloissa.
WHO:lla on erittäin läheiset suhteet lääketeollisuuteen, joten ei ole ihme, että WHO halusi lisätä höyryttimet myös tuohon puitesopimukseen: olihan lähes kaikki maailman valtiot jo sitoutuneet tuon sopimuksen noudattamiseen. Tuo lisäys tehtiin, yllättäen, suljettujen ovien takana syksyllä 2014 Moskovassa. Myös STM: valtuuskunta osallistui tuohon kokoukseen.
WHO:n tilaamat tieteelliset näytöt höyryttimistä tulivat USA:n Kalifornian San Franciscossa (UCSF) sijaitsevasta yliopistosta, jossa ehkä maailman tunnetuin höyryttimiä vastustava mikromekaniikan tohtori Stanton Glantz tehtailee roskatiedettään. Hänellä ei ole lääketieteellistä koulutusta vaikka hän tykkääkin esiintyä tohtorina.
Heidän WHO:lle toimittamansa tieteellinen selvitys sisälsivät heidän omaa ideologiaansa ajavia valikoituja poimintoja muista lähteistä, eli jos jossakin tutkimuksessa mainittiin sivulauseessa jotain negatiivista höyryttimistä, niin se sisällytettiin loppututkimukseen. Lisäksi Glantz siteeraa omia löydöksiään totena, vaikka kukaan ei niitä ole vahvistanut. Kaikki höyryttimien aiheuttamat haitat on johdettu suoraan tupakointia koskevista tutkimuksista kuten myös nikotiiniriippuvuus. Yksikään tutkimus ei ole osoittanut pelkän nikotiinin aiheuttavan kofeiinia suurempaa riippuvuutta mutta heidän tutkimuksessa tupakkariippuvuus on yhdistetty nikotiiniriippuvuuteen. Tosiasiassa tupakkaan lisätyt kemikaalit aiheuttavat monoaminokisidiestäjiä, jotka aiheuttavat tupakkariippuvuuden eikä pelkkä nikotiini. Jos pelkkä nikotiini aiheuttaisi riippuvuuden, niin olisimme jo nähneet nikotiinikorvaushoitotuotteiden käytön lisääntymistä. Itse asiassa lääketeollisuus kertoo, etteivät ne aiheuta riippuvuutta. Höyryttimissä käytettävät nesteet tulevat usein samasta nikotiinitehtaasta. Myös STM pitää näitä tutkimuksia lähteenä perusteluilleen.
Arviolta 20% lääketeollisuuden tuotoista tulee tupakkaan liittyvien sairauksien hoidoista ja toki muutama miljardi nikotiinikorvaushoitotuotteistakin, joten on sangen ymmärrettävää, että lääketeollisuus haluaa puolustaa omia tulolähteitään. Lääketeollisuutta ei ole koskaan kiinnostanut terveet ihmiset, sillä heiltä he eivät saa tuottoja.
WHO myös tukee tupakointia ja valtioiden verotuloja teemavuosillaan, joista vuosi 2014 oli tupakkaverotuksen korotusvuosi ja tämä vuosi laittomien tupakkatuotteiden markkinoille pääsyn ehkäiseminen. Molemmat teemat tukevat laillisten tupakkatuotteiden myyntiä eli valtioiden verotulojen kasvua.
Myös Suomessa tupakkaverotuotto, joka on reilut 500 miljoonaa vuodessa, on tärkeä, sillä se on ensimmäinen veron korotuksen kohde, kun valtio tarvitsee lisää verotuloja.
Kaikesta tästä voi päätellä, ettei valtio, eikä tupakoinnin vastustajat, saatikka lääketeollisuus, ole kiinnostuneita kansanterveydestä vaan rahasta.
Sähkö”savukkella”eroon monen vuoden syöpäkääryle koukusta… onnekseni!
Yli 15v poltin röökiä ja siitä eroon alle kahdessa viikossa höyryttelyllä ka nyt yli vuoden ollut polttamatta ja ainoastaan höyrytellyt!