17.-18.06.2016 järjestettiin Puolan Varsovassa kansainvälinen Global Forum on Nicotine, jonka aikana asiantuntijakeskusteluissa tuli esiin tupakkapuitesopimuksen periaatteet ja erityisesti niihin sisältyvän haittojen vähentämisen periaatetta noudattavien tuotteiden huomiotta jättäminen.
Vuonna 2003 valmistui Maailman terveysjärjestön (WHO) kansainvälinen tupakkapuitesopimus ja se tuli voimaan Suomessa vuonna 2005. Tällä hetkellä sen on hyväksynyt 180:n maan hallitukset. Puitesopimus velvoittaa sen hyväksyneiden maiden hallitukset noudattamaan annettuja ohjeistuksia sodassa tupakointia vastaan.
Keskeisenä osana sopimuksessa on tupakan vastaisen toimen määritelmä, joka kuuluu alkuperäisessä dokumentissa näin:
“tobacco control” means a range of supply, demand and harm reduction strategies that aim to improve the health of a population by eliminating or reducing their consumption of tobacco products and exposure to tobacco smoke[1]
”tupakoinnin torjuntaa koskeva toiminta” tarkoittaa erilaisia tarjonnan, kysynnän ja haittojen vähentämiseen tähtääviä strategioita, jotka pyrkivät kohentamaan väestön terveyttä vähentämällä tupakkatuotteiden kulutusta ja tupakansavulle altistumista tai lopettamalla ne[2]
Oleellista on se että termi ”harm reduction” omaa tietyn tarkoituksen, nimittäin sen ajatuksen, että etenkin niiden ihmisten kohdalla jotka eivät voi tai halua lopettaa käyttöä, on voitava saada turvallisempi vaihtoehto ja heidän oikeuksiaan on kunnioitettava siinä määrin, ettei sääntelytoiminnassa koidu ylimääräistä vahinkoa. Esimerkiksi huumausaineiden kohdalla WHO kannattaa mm. neulanvaihto- ja korvaushoito-ohjelmia, joiden tarkoitus nimenomaan on poistaa estettävissä olevat haitat käytöksestä, mutta ei tuomita tai välttämättä edes lopettaa itse käytöstä.
Tämän periaatteen toimivuus ja teho ennen kaikkea elämänlaadun ja terveyden suojelussa on osoittautunut korvaamattomaksi muilla osa-alueilla, kuten juurikin neulanvaihtojen, kondomien, pyöräilykypärien, turvavöiden ja muiden vastaavien ratkaisujen kohdalla. Periaate kunnioittaa myös perustavanlaatuista ihmisoikeutta elämään, tarjoamalla mahdollisuuden ihmisille siihen, etteivät he ole pakotettuja käyttämään kaikkein haitallisinta vaihtoehtoa, kun huomattavasti turvallisempi keino on olemassa.
Tässä esimerkiksi päihdehuollon ohjeistuksia:
”Tavoitteena haittoja vähentävällä toiminnalla on minimoida huumeiden käyttöön liittyviä ja käytöstä aiheutuvia haittoja edellyttämättä kuitenkaan päihteettömyyttä.” A-klinikkasäätiö
”Jos välttää kannabiksen käyttämistä polttamalla, välttää hengityselinten sairauksien ja syövän riskit.” paihdelinkki.fi
”Korvaushoidon tavoitteena on joko kuntouttaminen ja päihteettömyys, tai riippuvuuden haittojen vähentäminen ja potilaan elämän laadun parantaminen.” STM asetus 33/2008
Nikotiininkäytön kohdalla tämä kuitenkaan ei toteudu Suomessa, siitä huolimatta, että puitesopimus velvoittaa haittojen vähentämisen strategioiden sisällyttämisen tupakoinnin vastaisiin keinoihin. Rajoittamalla merkittävästi vähäisen riskin omaavien tuotteiden laatua, hyväksyttävyyttä, laadunvalvontaa ja markkinoita, kuten sähkösavukkeiden kohdalla ollaan tekemässä, tosiasiallisesti ylläpidetään kaikkein haitallisinta mahdollista vaihtoehtoa.
Lisäksi, puitesopimus myös edellyttää seuraavaa:
”17 artikla Taloudellisesti kannattavan vaihtoehtoisen toiminnan tukeminen
Sopimuspuolien on yhteistyössä toistensa ja toimivaltaisten kansainvälisten ja alueellisten hallitustenvälisten järjestöjen kanssa edistettävä tarpeen mukaan tupakkatyöläisille, tupakankasvattajille ja mahdollisesti yksittäisille myyjille avoinna olevia taloudellisesti kannattavia vaihtoehtoja.”[2]
Sähkösavuke tuotteena noudattaa puitesopimuksen vaatimaa harm reduction -periaatetta monin tavoin, sen kansanterveydellinen vaikutus on mahdollisesti jopa hyvinkin positiivinen[3]. Lisäksi sähkösavukkeista voidaan saada taloudellisesti kannattava vaihtoehto markkinoille, joiden valtiontaloudellinen vaikutus on todennäköisesti positiivinen, koska niiden kustannukset kohdistuvat täysin kuluttajiin, tuovat verotuloa arvonlisäveron muodossa ja samalla vähentävät terveydenhuollon sekä sairaslomituksen kustannuksia savuhaittojen poistumisen kautta.
”22 artikla Yhteistyö tieteen, tekniikan ja lain alueella ja niihin liittyvän asiantuntemuksen hankkiminen
1. Sopimuspuolien on oltava suoraan ja toimivaltaisten kansainvälisten elinten kautta yhteistyössä ja vahvistettava kykyään täyttää tästä yleissopimuksesta johtuvat velvoitteet ottaen samalla huomioon kehitysmaa- ja siirtymätaloussopimuspuolien tarpeet. Tällaisen yhteistyön on edistettävä teknisen, tieteellisen ja lainopillisen asiantuntemuksen sekä teknologian siirtoa keskinäisen sopimuksen mukaan sellaisten kansallisten tupakoinninvastaisten toimintastrategioiden, suunnitelmien ja ohjelmien perustamiseksi ja vahvistamiseksi, joiden tavoitteena on muun muassa:
(a) helpottaa tupakoinninvastaiseen toimintaan liittyvän teknologian, tiedon, taitojen, kykyjen ja asiantuntemuksen kehittämistä, siirtoa ja hankkimista;
(b) hankkia teknistä, tieteellistä, lainopillista ja muuta asiantuntemusta sellaisten kansallisten tupakoinninvastaisen toiminnan strategioiden, suunnitelmien ja ohjelmien perustamiseksi ja vahvistamiseksi, joiden tavoitteena on sopimuksen täytäntöönpaneminen muun muassa:
auttamalla pyynnöstä vahvan lainsäädännöllisen perustan ja teknisten ohjelmien kehittämisessä, mukaan luettuina ohjelmat, joilla estetään tupakansavulle altistuminen, edistetään ympäristön tupakansavulle altistumisen lopettamista ja suojellaan ympäristön tupakansavulle altistumiselta”[2]
Nykyisen tieteellisen tiedon mukaan sähkösavukkeen käyttö on erittäin merkittävästi vähemmän haitallista kuin savukkeiden polttaminen, joten on kansanterveydellisesti sekä kansainvälisten velvotteiden valossa kestämätöntä kohdella sähkösavukkeita yhtälaisesti tupakoinnin kanssa, etenkin koska sivullisen altistuminen sähkösavukkeen aerosolille ei todennäköisesti aiheuta merkittäviä terveyshaittoja.
Esimerkiksi hiljattain arvostetun Royal College of Physicians organisaation julkaisemassa raportissa[3] kannatetaan sähkösavukkeiden hyväksymistä ja käyttöä tupakoinnin korvikkeena:
”Sähkösavukkeet näyttävät olevan tehokkaita, kun tupakoitsijat käyttävät niitä tupakoinnin lopettamisen apuna”
”On epätodennäköistä, että pitkäaikaisen höyryn hengittämisen tällä hetkellä markkinoilla olevista sähkösavukkeista terveyshaitat ylittäisivät 5% tupakoinnin haitoista”
”Teknologiset uudistukset ja parannetut laatustandardit voivat vähentää sähkösavukkeiden pitkäaikaishaittoja”
”On esitetty huolia siitä, että sähkösavukkeet lisäisivät tupakoinnin hyväksyttävyyttä, tarjoaisivat portin tupakanpolttoon nuorille tai niitä käytettäisiin väliaikaisena eikä pysyvänä keinona tupakoimattomuuteen, mutta näyttöä siitä, että mitään näistä prosesseista tapahtuisi merkittävissä määrin ei ole.”
”Sen sijaan, tällä hetkellä olemassaoleva todistusaineisto osoittaa, että sähkösavukkeita käytetään lähes yksinomaan poltettavaa tupakkaa korvaavana turvallisempana vaihtoehtona, ja käyttäjäkunta koostuu tupakoitsijoista, jotka haluavat vähentää savun haittoja itselleen ja toisille tai tupakoinnin kokonaan lopettamisen apuna”
”On siis perusteltua, että sääntelyn tulisi ottaa tasapainoinen näkökulma, jonka tarkoituksena on varmistaa tuotteiden turvallisuus sekä mahdollistaa ja kannustaa tupakoitsijoita käyttämään sähkösavukkeita tupakoinnin sijaan”
Harm reduction-periaatteiden kieltäminen on tosiasiallisesti ylimääräisen, vältettävissä olevan kärsimyksen, sairauden ja kuoleman hyväksymistä.
[1] WHO Framework Convention for Tobacco Control
[3] RCP London – Nicotine without smoke: Tobacco harm reduction
Aamen! Käsittämätöntä, että turvallisempaa tapaa hankaloitetaan niin, että esim pikkukaupungeissa / kylissä, ei jää muuta mahdollisuutta kuin jäädä/palata takaisin syöpäkääryleeseen!
Yli kaks vuotta olen höyrytellyt, niksat 3mg/ml. Kertaakaan en ole tupakkaan tänä aikana koskenut.
Itsestäni tiedän, että tapa elää minussa voimakkaana (tupakkahistoriaa takana yli 20 vuotta) ja jos höyryttely tehdään käytännössä mahdottomaksi ja/tai liian kalliksi, palaan tupakkaan 🙁